MOImoimoimoi

Aika kuluu ja mun blogin kirjotustahti vaan hidastuu ja hidastuu, mutta täällä ollaan taas! Parhaillaan makoilen hotellin sängyssä New Jerseyssä missä ollaan nyt jumissa neljättä päivää itärannikolla riehuneen lumimyrskyn takia. Hyvin hektisen ja mielenkiintosen pelireissun aikataulu ja suunnitelma on muuttunu nyt valehtelematta noin kymmenen kertaa ja pelejä on aikaistettu ja myöhäistettu, lentoja peruttu, hotelleja vaihdettu saman kaupungin sisällä ettei näännyttäis nälkään ravintolattomassa hotellissa kaikkien muiden ruokapaikkojen ollessa kiinni, juututtu bussilla lumikinoksiin ja siin sivussa voitettu toinen konferenssipeli putkeen, tehty muutama lumienkeli ja heitetty pari lumipalloa. Vaikka suomalaisena oon tietenki paljon lunta nähnyki elämässäni toisin ku kaikki floridalaiset joukkuekaverit, nii olin mäki vähän shokissa sellasen myrskyn keskellä joka aiheutti 11:ssä osavaltiossa hätätilan julistamisen. Toivottavasti huomenna päästään lentämään kohti South Carolinaa ja seuraavaa voittoa!

                                                                                                                 Hotellin parkkipaikka...

Pakkasten keskeltä palataanpa ajassa vähän taaksepäin muistelemaan lämmöllä syyskuukausia...Loppusyksyhän suju hyvin koulussa, ja kuukauden "loma" tuliki tarpeeseen mm. sellasten kurssien ku Advanced Nutrition Science ja Bio-organic Chemistry jalkeen. Ite ravitsemustieteen opinnot oli tietty mielenkiintosia mut motivaatio kemiaa kohtaan oli nollilla jo aika kauan ennen syyslukukauden loppua. Koriksessakin huikeen pitkä viiden päivän joululoma tuli todella tarpeeseen aika tuskaisan alkukauden tappioputken läpi tarpomisen jälkeen. Pelattiin tosi kovia joukkueita vastaan heti kauden alusta alkaen, ja vaikka eka peli voitettiinki ja saatiin hyvä alku kaudelle niin seuraavat pelit ns. Power 7 konferenssien joukkueita vastaan oli aika kylmää kyytiä, mut opettavaisia ja kasvattavia kokemuksia meijän nuorelle joukkueelle. Koko kausi ollaan pelattu vaan 8 pelaajalla, niin oli kropatki aika kovilla itse kullakin varsinki just ennen joulun alla ollutta 5 viiden pelin rupeamaa 8 päivän sisään. Non-conference pelien saldona oli 4 voittoa ja pitkä, pitkä lista parannettavista asioista.

Ite loma, jos viittä päivää voi sellaseks kutsuakaan, oli ihanan rauhallinen ja rentouttava Danin (joku tollanen ihme dude ku on pyöriny kuvioissa mukana muutaman kuukauden ajan.. ;) perheen kotona New Smyrna Beachilla mika on kesäsin hullu turistikohde, mut jouluaikaan ihanan rauhallinen pikkukylä täynnä pieniä ravintoloita ja liikkeitä ihanasti valaistun pääkadun varrella. Oli taas erilainen joulu, ja vaikka koti-ikävä tietty on vielä astetta kovempi joulupyhien aikaan, niin ei ollu ollenkaan huono kakkosvaihtoehto. Herätyskellottomuudesta nauttimisen ja iltapäivään asti nukkumisen lisäks noihin viiteen päivään mahtu paljon hyvää ruokaa, jouluelokuvia, vähän urheilua ja tietenki hyvin suomalainen perinteinen rantapäivä joulupäivänä. Muutenkin jouluperinteisiin kuuluen syötiin takapihan appelsiinipuusta ite poimittuja appelsiineja ja katottiin takkatulta Netflixistä joulukuusen äärellä jouluaattona ulkolämpötilan ollessa melkeen 30 astetta.

Joululomalta paluu arkeen tapahtu hyvin nopeesti ja brutaalisti 4 tunnin treeneillä tapaninpäivän iltana joista viimenen tunti muodostu 119 kentän päästä päähän juoksusta kolmen tunnin koristreenien päätteeks. Play basketball they said, it'll be fun they said... Pelattiin vielä pari non-conference peliä normaalien oppilaiden vielä nauttiessa kuukauden mittasesta joululomasta, kunnes kevätlukukausi ja konferenssipelit alko pari viikkoa sit. Koulussa mul ei vois paljon parempi aikataulu olla, koulua vaan maanantaisin ja tiistaisin ja sit viiden päivän viikonlopun viettoon. Kauden loppumisen jälkeen suunnittelen siis viettäväni suht paljon aikaa biitsillä ja tulevani toukokuussa kotiin mukavasti ruskettuneena surffiammattilaisena tuoden mukanani myös surffiopettajani, eli Danin muutamaks viikoks..! Ensin keskitytään kuitenkin täysillä näihin käynnissä oleviin konferenssipeleihin, joista nyt on tähän mennessä saldona kaks voittoa ja kaks tappiota. Meil on rehellisesti sanottuna mahdollisuudet voittaa kaikki sarjassa olevat joukkueet lukuunottamatta ehkä kahta kärkijoukkuetta joiden voittaminen olis aikamoinen pommi (mut tietenki kaikki on mahdollista ja nekin pelit lähdetään voittamaan!!), jos vaan onnistutaan pelaamaan 40 minuuttia jokasessa pelissä. Meijän akilleen kantapääks muodostuu aina yks järkyttävän huono erä joka ratkasee usein pelit kun päästetään vastustajat tosi pitkälle etumatkalle. Kun pelataan hyvin, ollaan tosi hyviä. Ja kun ei pelata hyvin, ollaan tosi huonoja. Meijän pitää vaan onnistua löytämään kultanen keskitie mikä pystytään pitämään yllä koko pelin ajan ilman väsymysta vaikka onkin vaan 8 pelaajaa.

Nyt unten maille, ja toivottavasti huomenna kohti South Carolinaa. Ollaan oltu täällä jo liian kauan ja liian ärsyttävän lähellä New York Cityä minkä skyline näkyy hotellin ikkunasta, ilman mahdollisuutta päästä käymään siellä koska julkinen liikenne sinne ei kulje ja yksityisajoneuvoja sakotetaan jos yrittää päästä ajamalla sinne... Sellanen pikku lumisade oli täällä eilen.

<3 Taru