Fly High

Lokakuu. Mihin kesäkuukaudet hävis ihan huomaamatta? Nyt taaksepäin muistellessa niin alkukesähän meni mikrobiologian kurssilla istumiseen, yksin treenaamiseen neljän coachin kanssa, typötyhjää kampusta ympäri skeittaamiseen, uima-altaalla istumiseen ja Netflixin tuijottamiseen. Vaikka Frendit saaki aina hyvälle tuulelle, niin ihan vähän mieluummin olisin toivonu noiden kuuden viikon aikana joidenki mun ihan oikeidenkin kavereiden olleen täällä tekemässä tylsyydestä vähän vähemmän tylsää. Ja nyt kun pitäis tehdä supertylsää tutkimusta rintasyövän ja soijatuotteiden yhteydestä Nutritition Science & Research-kurssille, niin totesin et mikäs sen parempi aika avata kuukausien jälkeen taas blogi ja päivittää sitä ja jättää kouluhommat viime minuutille niinku mallioppilaiden kuuluu!

Mennäänpä ajassa siis vähän taaksepäin... Kuuden viikon jälkee vihdoin ja viimein kaikki NELJÄ vanhaa ja SEITSEMÄN uutta joukkuekaveria tuli kans kesäkouluun ja sain paljon kaivattua treeniseuraa. Itseasiassa jos ihan rehellisiä ollaan, nii noi muutamat viikot yksin coachien kanssa salissa vietettynä ja fysiikkavalmentajan kanssa punttisalissa oli tositosi hyvä juttu mulle henkilökohtasesti. Kehityin ihan tosi paljon koska sain niin henk.koht. valmennusta kun vaan voi olla ja viime kaudella karkuteille lähtenyt itseluottamus löysi tiensä takas mun luokseni, ja tällä kaudella meinaan tarrata siihen aika kovin kiinni enkä päästää lähtemään enää yhtään mihinkään. Myös punttisalissa rauta alko nousemaan aika paljon helpommin ku ennen, ja kesän aikana sainkin 4 kiloa lisää lihasmassaa. Ei ehkä kuulosta yhtää miltään jonkun muun korviin, mut mun kohdallani se oli saavutus sinänsä kun Taru 22v paino saman verran kun Taru 18v.

Joukkueessa on ihan eri henki ku edellisenä kahtena vuonna, ja vaikka luulin sillon tykänneeni tästä koriksesta täällä ja olleeni innoissani, nii sillon en kyllä tienny mistä puhuin. Nyt meinaan on niin paljon enemmän positiivista energiaa, ja täs joukkueessa ihan KAIKKI on valmiita treenaamaan niin paljon kovempaa, pitää toistemme puolia ja pitää hauskaa. Ja VOITTAMAAN. Halutaan "voittaa" joka ikinen treeni, sen sijaan et vaan selviydyttäis sen läpi mikä näin jälkeenpäin ajatellen tuntu olevan yks (monista) ongelma vanhassa joukkueessa. Coachit on nyt jo lyhyes ajassa onnistunu luomaan ihan erilaisen kulttuurin, ja ne on kaikki ihan huikeita persoonia. Edellisen staffin neljän naisvalmentajan sijaan nyt on kaks miestä ja kaks naista, mikä oli todella tarpeellinen muutos. Neljä naisvalmentajaa ja viistoista 19-22 vuotiasta tyttöä oli ihan liian "tunteikasta" ja draama-altista ja sehän ei toiminu, ei sit ollenkaan. Nyt on sellanen todellinen "perhe" fiilis joukkueessa, ja tehdäänki paljon enemmän kaikkee yhdessä myös koriksen ulkopuolella. Ei pelkästään pelaajat, vaan tietenki coachit kanssa on osa isoo perhettä. Joka aamunen klo 8 joukkueaamupala on ihan mahtava tapa alottaa päivä kaikki yhdessä vaikka jonain päivinä herätyskellon asettaminen puol kasiks tuntuu aivan liian brutaalilta kun ei oo koulua aamulla eikä tarvis muuten herätä aikasin. Mut sit taas muistetaan et puol kasihan on ihan luksusta verrattuna 4.45 ja 5.00 herätyksiin mitä kesän ja preseasonin aikana oli 3-4 päivänä viikossa. Ja sehän oli kivaa se.

Kaudesta tulee rankka ihan varmasti, uusien valmentajien homma löytää (hyviä) pelaajia heti seuraavaks kaudeks lyhyessä ajassa palkkaamisen jälkeen on kova ja täl kaudella meitä onkin vaan 10 pelikelposta pelaajaa, joista kaks on viel kaiken lisäks loukkaantuneita tällä hetkellä... Ei enää yhtäkään loukkaantumista, kiitos. Eli minuutteja on jaossa melkeen niin paljon ku jaksaa vaa pelata ja iha varmasti kroppa tulee olemaan aika kovilla ihan kaikilla kun pelataan 2-3 peliä viikossa. Jääkylvyistä ja foam rolleista on tullu nyt jo preseasonin ja ekan virallisen treeniviikon aikana ihan sydänystäviä, ja ystävyyssuhde varmasti vaan syvenee maaliskuuhun mennessä. "Vapaapäivä"-sanasta puolestaan tulee ihan vieras, koska treenataan joka ikinen lauantai ja sunnuntai ja treenitön päivä on joko maanantai tai torstai, jollon joka tapauksessa on herättävä aikasin aamupalalle ja mentävä kouluun. Sosiaalinen elämä, nähdään taas maaliskuussa!

Mikrobiologian ja treenien ulkopuolella kesä meni aika pitkälti biitsillä tai lazy river-altaassa tässä hotellimaisen asuntolan pihalla. Viime vuotisten asuntojen hinta nousi ihan älyttömästi kun koulu osti ne yksityisestä omistuksesta ja meijän stipendit ei enää pysty maksamaan sitä kokonaan, eli takasin asuntoloihin we go! Oman makuuhuoneen, kylpyhuoneen ja queen-size sängyn jälkeen pieni boksimainen asuntolahuone twin-size sängyllä vaati oman aikansa totuttautua taas, mut asiat vois olla paljon huonomminkin. Koko joukkue ollaan saman käytävän varrella, edelleen kuitenki kaikilla oma huone, alakerrassa on kuntosali ja kauppa/grilli, ulkoa löytyy tennis, koris ja biitsikentät, uima-allas, lazy river ja paljon palmuja. Ei valittamista, jenkkien #2 luksuscollegeasuntolassa on ihan ok asua loppujen lopuks.

Toin biitsikelit mukanani Suomeen elokuussa kolmen viikon lomallani, olkaa hyvä vaan sateisen ja kylmän kesän jälkeen. Ei olis voinu olla yhtään paremmat kolme viikkoa, taas kerran! Koti on aina koti, ja Suomen kesä on vaan maailman paras asia. Delfin Basket suoraan lentokentältä anto vauhdikkaan alotuksen noille kolmelle viikolle, ja veneily ja mökkeily loppuaikana tasapainotti tahdin vähän rauhallisemmaks. Tulee hymy vaan huulille kun mietin taaksepäin miten ihanaa oli olla kotona, oli ihan täydelliset kolme viikkoa. Ens kesään taas!

Arki täällä jatkuu samanlaisena jokapäivästen kolmen tunnin treenien ja suht. lepposan kouluaikataulun kanssa seuraavat pari viikkoa ennen ku kausi alkaa ensin parilla treenimatsilla ja marraskuun 13.päivä tosipeleillä! Coachit teki videon preseasonin treeneistä motivoimaan meitä vielä enemmän jos mahdollista, ja siihen on hyvä lopettaa tää postaus, #flyhigh :

<3 Taru