Story time

Hola!

Noniin, nyt ku mulla on tääl Oslon lentokentällä kaheksan tuntia odotteluaikaa matkallani takasin Jacksonvilleen nii kaivoinpa tän hiljaiseloa eläneen bloginki esiin. Paljon on ehtiny tapahtuu viime postauksen jälkeen, nii varoituksen sanana et tästä saattaa tulla hyvin sekalainen kirjotus. Joka tapauksessa sophomore vuosi on nyt loppu ja kaks vuotta collegea siis jo takana, tavallaa tuntuu et college vasta alkanu, en voi käsittää mihin tää aika menee.. Ens vuonna oon jo upperclassmen, ja syksyllä pääsen sit oikeesti alottamaan mun pääaineen, ravitsemustieteen, opinnotki ku nyt keväällä sain suoritettua viimesetki general education kurssit alta pois, ja sitä ootan innolla!

Nyt on tosiaan niin paljon kuulumisia et en tiiä mistä alottaisin...Viimesen kirjotuskerran jälkeen on tapahtunu esim. kauden loppuminen, coachin potkut, Tipun pitkittyny vierailu, spring break, Tiian yllätyskyläily Villen ja Iidan seurassa, parin parhaan kaverin muuttopäätös ja viikon vierailu kotona. Huh.

No alotetaan nyt vaikka sit tosta kauden loppumisesta, mista ei kyl kovin paljoo edes huvittais jutella. Aivan surkee kausi. Mitä sitä nyt kaunistelemaan. Se oli aivan järkyttävää ja ei se kauheen kivaakaa sit loppuu kohden ollu enää. Oltiin ku kaks eri joukkuetta, ennen konferenssii oli toinen joukkue mil oli hauskaa ja mikä voitti pelejä koviaki joukkueita vastaan ja sit konferenssin ja tosipelien alkamisen jälkeen se joukkue katos johonki ja tilalle tuli toinen joukkue mikä ei osannu pitää enää hauskaa kentällä, pelata rennosti omaa peliä, heittää palloo koriin tai tehdä yhtään mitään mikä olis auttanu meitä saamaan enempää ku kaks voittoo koko sarjassa. Okei lieventävänä asianhaarana voidaan pitää kaikkii niit loukkaantumisia mitä kärsittiin, ja esim koko kauden pisimmälle pelireissulle jouduttiin lähtemään kaheksan pelaajan kanssa joista yks oli meijän koulun lentopalloilija joka on pelannu korista tosissaan viimeks high schoolissa 4 vuotta sitten. Itseasias, tolla pelireissulla kuitenki onnistuttiin saamaan toinen niistä kahdesta voitosta koko sarjassa mikä oli pieni ihme sinänsä. Siin pelissä meil oli aivan erilainen taistelutahto ja halu todistaa et pystytään siihen ilmanki kolmee alotusviisikon pelaajaa, ja niinhä me tehtiin. Se oli pieni valonpilkahdus muuten hyvin synkässä kevätkaudessa. Noh, eipä mikään yllätys näiden kahden viimesen todella huonon kauden jälkeen et koko valmennus staffi sai sit potkut kauden loppumisen jälkeen ja ens vuonna on sit ihan uudet kuviot. Päävalmentajaks saatiin University of Miamin 10-vuotinen apuvalmentaja ja hän hankki sit omat apuvalmentajansa sieltä sun täältä, tähän mennessä oon tykänny uudesta coachista ihan älyttömästi ja oon tositosi innoissani ens kaudesta! Meno tulee todellaki muuttumaan, ja nyt jo uus coach onnistunu tuomaa älyttömän paljon positiivista energiaa ja hän tekee myös kaikest iha sikahauskaa! Viel muutama pelaaja ku saadaan hankittua niin näyttää jo homma paljon paremmalta, mut tosiaan kaikki ollaan ihan tosi tosi innoissamme!

 Vastakohtana meijän järkyttävän huonolle kaudelle oli meijän miesten joukkueen historian paras kausi. Ekaa kertaa 1.divarin historiassa ne voitti konferenssimestaruuden, ja siis huhuhh se finaalipeli meijän kotihallissa oli yks mahtavimmista kokemuksista mihin täällä oon päässy osallistumaan!!! Ei sitä pysty sanoin kuvailemaan minkälainen tunnelma siel oli, se oli vaan ihan älyttömän siisti kokemus! Ja se ku tuhannet meijän koululaiset juoksi kentälle pelin loppumisen jälkeen oli kans aika siistii, jotain mitä ei tosiaan oo ennen tullu koettuu. Ne pääsi automaattisesti sit myös mestaruuden myötä NCAA March Madness turnaukseen, siel tuli tie aika äkkii vastaan mut olihan se nyt iha törkeen hyvä suoritus meijän koululta ja tietenki pojat kulki sit ku mitkäki maailman omistajat ympäri koulua hahah. Ne myös menettää vaa kaks pelaajaa, nii ens vuonna niil on kans tosi hyvä joukkue et saa nähdä miten se sit menee!

Viel kauden ollessa käynnissä sain ihanan vieraan tänne Tipun muodossa. Alunperin kuukauden pituseks reissuks suunniteltu matka venähtiki siitäki vielä vähän pidemmäks Tipun myöhästyttyä paluulennolta ja jouduttuaan jäämää mun luokse viel muutamaks ekstrapäiväks. Sehän ei mua haitannu ollenkaan! Parille muutaman päivän pelireissulle jouduin lähtemään kuitenki Tipunki vierailun aikana, mut se onki sellanen neiti joka pärjää yksinki aivan loistavasti ja teki esim. omatoimisen reissun Miamiin ja hengaili mun muiden kavereiden kanssa mun poissaollessa nii siitä ei tarvinnu olla huolissaan, vaikka kaikki mun tutut oliki aivan kauhuissaan et miten mä voin päästää Tipun lähtemään Miamiin yksin ilman ketään tuttua siellä ! Mut muuten kun ei tarvinnu lähtee pelireissuille nii oli ihan huikeeta yhdessä, tehtii paljon kaikenlaista ja tuntu ihan ku Tipu olis aina asunu täällä ja ollu osa meijän kaveriporukkaa. Sit jäiki vähän kummallinen olo ku se lähti, siihen ehti jo tottuu et se oli mun ja Emilyn kolmas kämppis...

Pari päivää Tipun lähdön jälkeen maaliskuun puolessavälissä pakattiin autot ja hurautettiin 4 tunnin ajomatka Panama City Beachille kaveriporukan kanssa. IT'S SPRING BREAK BABY! Ja sehän oli jotain aivan huikeeta, ilmat oli aivan täydelliset, ranta ihan mahtava, uus hotelli ensimmäisen järkyttävän huonon jälkeen ehkä hienoin missä oon ikinä ollu, paljon tuttuja, ja uusiakin kavereita, ja siis vaan aivan huikee meininki! Pikkumiinuksena reissusta jäi mun ja Baileyn hajonneet puhelimet jotka päätti käydä pikku uinnilla meressä meijän kanssa... Sitä lukuunottamatta oli ihan mahtavat 5 päivää ja todella onnistunu spring break!

PCB:stä paluun jälkeen menin tiistai-iltana lentokentälle Villee ja Iidaa vastaan, mut pikkuyllärinä yhtäkkii Tiiaki käveli kulman takaa "Moi Taru!", siis mitä ihmettä, olin aivan hämmennyksissäni et mitä tapahtuu enkä osannu muuta ku nauraa vaa...!!! Paras yllätys ikinä, en todellakaan osannu arvata yhtään et se oli tulossa kans! Enkä ymmärrä miten kaikki muut on ollu nii hyvin juones kans mukana, siis ihan huikeeta! No siinähän ei muu auttanu ku käydä vaihtamassa edellispäivänä ostamani yhden hengen ilmapatja leveempään et kaikille oli tilaa nukkua. Näiden ihanien vieraiden kyläilyn aikana mul oli ihanaa ku oli perhettä piristämässä arkee, mut päivisin heil oli vähän tylsää ku ei päässy tekemään paljon asioita ku olin koulussa ja treeneissä... Sillon ku ehdittiin kaikki yhdessä tehdä jotain nii käytii esim. rannalla (tietenki) ja eläintarhassa. Ja se eläintarha seikkailu oliki seikkailu kerrakseen. 20 minuutin automatkan sijaa lähettii busseilla seikkailemaan ja matkaan meni 2,5 tuntia, yhteen suuntaan.... Iso osa tosta ajasta kulu downtownin bussiasemalla odotteluun ja huh, se oliki kokemus sinänsä. Taas erotuttiin hiukan joukosta, ja ei tosiaan tunnettu oloamme kovin mukavaks siellä vaa tarrattiin aika paljon tiukempaan reppuihimme kiinni. Yhdellä noista bussimatkoista kaikil muil matkustajilla oli hirveen hauskaa ku heti ku astuttiin bussiin nii bussin takaosasta käveli yks mies/nainen (?) etuosaan iha vaa heittääkseen femmat meille, oltii ilmeisesti aikamoinen nähtävyys. No Villen ja Tiian lähdön jälkee Iida jäi viel yli viikoks mun ilokseni. Ei tehty oikeestaa mitää ihmeellistä vaan nautittii vaa auringosta uima-altaalla ja hengailtiin  mun kavereiden kanssa aika pitkälti, sellast normaalii elämää täällä siis. Iidastaki tuli noiden kolmen viikon aikana taas uus kämppis melkeenpä, ja taaas oli outoo ku hän lähti pois eikä ollukaa kaikkial enää mukana...

Viimestenki vierailijoiden lähdettyy oliki jo lopputenttien aika koulussa. Päivät ja illat kulu hyvin pitkälti kirjastossa, ennätyksenä 12 tuntia putkeen... Eihän sitä aina ihan opiskeluks voinu kutsua ku siel on kaikki kaverit "lukemassa kokeisiin" samaan aikaan ja yliväsymys ja levottomuus iskee muutaman tunnin jälkeen. Alakerran Starbucksist tulee aina noiden lopputenttien aikaan hirveen hyvä kaveri ja sinne sai sit viimesetki dining dollarit käytettyä. Kokeet meni kuitenki tosi hyvin, loppuarvosanoiks kursseista sain A anatomiasta&fysiologiasta ja creative writing-kurssista (sitä tuskailin kevätlukukauden alussa et en tosiaan oo luova ihminen mut yllättävän hyvin sain kuitenki tarinoita keksittyä päästäni ja professori toivo et mä jatkaisin kirjottamista kurssin loppumisen jälkeenki ku mul on kuulemma luonnollinen kirjottamisen lahja... siis mitäh? Inhoon kirjottamista yli kaiken...) ja A- Health Care Marketingista, ja B+ U.S. Health Care Systems-kurssista. Eli jeejee tosi hyvin meni koulussa, ja nyt syksyllä pääsen niihin kursseihin ku oikeesti kiinnostaaki mua!

WE'RE DONE WITH SCHOOL!

Lopputenttien jälkeen oli kämpän tyhjennys ja siivous edessä, huh miten paljon tavaraa onkaa voinu kertyä sen jälkeen ku alun alkaen tulin yhden matkalaukun kanssa kaks vuotta sitten... Ens vuonna joudutaan muuttamaan takas kampukselle eikä voida enää asua noissa samoissa asunnoissa, buu. Syynä on se et uus coach haluu et ollaa kaikki kampuksella asumassa ja hänen mielestään on nii hyvät olosuhteet et miks tarvis lähteä asumaan johonkin muualle. Eipä siinä, onhan se asuntola mihin mennään asumaan ihan tosi hieno ja uus ja ihana uima-allas ulkona ja kaikki palvelut tosi helposti siinä yhteydessä, mut oman ison makuuhuoneen ja kylpyhuoneen omistamisen jälkeen on tosi inhottavaa mennä takas pieniin dorm roomeihin... Oma huone sielläki on kuitenki, mut paljon, paljon vähemmän tilaa ku mihin nyt viime vuonna pääs tottumaan. Myöskin outoo et enää en oo Emilyn huonekaveri, ku hän ei halunnu tulla takas kampukselle asumaan, varmaa kyläilen suht paljon hänen, Brittanyn ja Kaysien asunnossa sit kylläkin hah. Varmaan meijät pistetään asumaan joukkuekavereiden kanssa, mut se selvii sit syksymmällä. Nyt kesällä mul on kolme random huonekaveria joista mul ei oo mitään käsitystä vielä. Sormet ristiin et huomenna ku ne varmaan tapaan et ne on jotain hyviä tyyppejä! Tosiaan mun on nyt jo mentävä takasin vaiks siellä ei oikeestaan ketää muuta tuttuja koulussa ookaan näin aikasin kesällä koska mun on saatava otettuu mikrobiologian kurssi mikä tarjotaan vaa täs alkukesällä... Tylsistyn yksinäni siellä, ja varsinki yksin treenaaminen 6 viikon ajan ei ihan kauheesti innosta... Mun kurssin loppumisen jälkeen heinäkuun alussa jään sit treenaamaan muun joukkueen kanssa heinäkuun loppuun asti, ja sit taas KOTIIN muutamaks viikoks ennen syyslukukauden alkua!

Eli tosiaan paljon muuttuu ens vuonna, uus valmentaja, suurin osa joukkueesta vaihtuu, eri asuinpaikka, eri huonekaverit, ja pääaineen alottaminen. Jännää, mut oon innoissani! Yhdestä asiasta en kyllä oo innoissani, kaks parasta joukkuekaveria, Flo ja Bailey joiden kanssa oon IHAN koko ajan vaihtaa koulua... :( Ennen ku tiedettiin et meijän vanha valmentaja saa potkut nii he teki tän päätöksen koska kaipas muutosta ja nyt he menee samaan kakkosdivarikouluun, Floridassa onneks sekin et ei ihan kamalan kauas lähde ja pystytään näkemään sit viikonloppusin paljon. Täytyy löytää nyt sit uudet parhaat kaverit, mut enköhän mä pärjää vaiks tosi outoo tuleeki olemaan. Niin paljon ihania muistoja niiden kanssa, et ne on kyl aina mielessä joka tapauksessa!

Flo & Bailey

Nyt ku en oo tarpeeks viel saanu kirjotettuu nii selitetäänpä pikku lomasta kotonaki vielä jotain. Oli ihanaaaaa päästä kotiin, koti on aina koti ja vaiks kuin tykkäänki tuol Floridassa olla nii ei sitä kotia mikään voita. Tosiaan hyvin lyhyt viikon vierailu vaan ja minuuttiaikataulullahan siinä mentiin sit melkeenpä koko viikko et sain kaikkee tehtyy ja nähtyy mitä halusinki. Tietenki näin paljon mun maailman parhaimpia kavereita ja sukulaisia, käytiin mökillä, saunottiin ja paljuiltiin, käytiin kattoo Korisliigamatsia, tivolissa, jokirannassa nauttimassa kevätilmasta, jokilaivoilla ja niin pois päin, kaikkee ihanaa mitä kuuluu tehdäki Suomen parhaassa kesäkaupungissa! (Vaikka eihän siellä ihan kesäilmat nyt vielä ollukaan ja sain hyvin kummaksuvia katseita vastaantulevilta toppatakeissaan ku kuljin sortsit jalassa joinain päivinä haha). Ihana, ihana, ihana pikkuvierailu kotona ja onneks kesän lopussa vielä ehdin muutamaks viikoks ku toivottavasti on vähän lämpimämpiki jo! Kiitos kaikki ku teitte mun vierailustani aivan täydellisen :)

Nyt on nälkä ja lähden etsimään ruokaa tääl Oslon lentokentällä, ja varmaan on nyt jo tullu yhteen postaukseen tarpeeks kirjoteltuaki! Jos joku jaksaa lukee tän koko homman nii high five taas ja ens kertaan!

Love,
Taru