Yo!

Hengissä ollaan! Tammikuu ja konferenssin eka puolikas oli ja meni ihan huomaamatta. Tammikuun ekat pari viikkoa varsinki, koska koulu ei ollu viel täydessä vauhdissa ja oli huikeita vieraita täällä tekemässä arjesta älyttömän paljon kivempaa :) Muutamaks päiväks vuokrattiin auto Karon, Eikan, Tiitun ja Simon kanssa ku kaikki neljä oli täällä samaan aikaan ja todettiin et se olis paljon fiksumpaa ku se et oltais muiden kyytien tai taksin varassa ja päästään tekemään omalla aikataululla mitä sit ikinä halutaankaan. Niiden päivien aikana käytiin mm. St. Augustinen outleteissa shoppailemassa ja Nights of Lightsissa huikeita jouluvaloja ihailemassa, indoor roller skating-radalla liukastelemassa muiden lasten seassa, keilaamassa, ja Town Centerissä syömässä ja shoppailemassa vähän useempaan otteeseen. Tiitu ja Simo jatko matkaa Dominikaanisen Tasavaltaan lomailemaan pariks viikoks, mut Karon ja Eikan vierailu jatku siitä vielä muutaman päivän ajan. Kolmestaan päätettiin lähteä seikkailulle downtowniin yks päivä, missä munkaan ei oo tullu käytyä ihan hirveen monta kertaa ja oon melkeen ihan yhtä turisti siellä ku mun vierailijatkin. Ei se downtown itessään ollu niin suuri seikkailu ehkä, mut se bussimatka sinne ja takasin sit senkin puolesta. Tosiaan julkinen liikennehän täällä ei oo ihan samalla tasolla ku Suomessa, ja ensinnäkin reitin, oikeen bussin ja aikataulun löytäminen oli jo haaste itessään. Siitä ku selvittiin ja päästiin bussin kyytiin, nii huomattiin erottuvamme ehkä hiukan joukosta. Vaalee iho, vaatteet, ja turisti-olemus sai aika paljon katseita eikä aina tunnettu oloamme kovin mukavaks. Yhden mukavan naisen kanssa keskusteltiin kuitenki melkeen koko tunnin kestävä bussimatka kunnes se keskustelu käänty riidaks hänen ja yhden toisen matkustajan kanssa siitä et miten lapset pitäis kasvattaa, ja päätettiin vetäytyy keskustelusta. Downtownissa ei ollu paljon mitään nähtävää ja tehtävää, mut sattumalta löydettii matkan varrelta maailman ihanin karkkikauppa mis tunnettin olevamme ku Liisa Ihmemaassa! Se teki koko seikkailusta paljon paremman, mut silti todettiin ettei downtowniin asti tarvi uudestaan vaivautuu. Mut ai vitsi miten ihanaa oli saada vieraita ja päästä kans tekemään kaikenlaista mitä ei aina muuten arjen keskellä tulis tehtyä, se aina piristää tosi paljon ja ihanaa saada pala koti-Suomea suomen kielen sönköttämisen ja suklaa- ja salmiakkituliaisten muodossa. Täällä ikävöidään jo kaikkia teitä, en pelkästään minä mut monet mun kaveritki!

Karon ja Eikan lempiravintola: aasialainen Bento missä "Sushi goes America" eli on tietenki friteerattua!

Noiden vierailujen aikana pelattiin muutama peliki tietenki, ja aika hyviä pelejä pääsi vieraat näkemään koska kaikki kolme pelii päätty 1 tai 2 pisteen erolla! Kahdesta ekasta pelistä Merceriä ja UMKC:tä vastaa onnistuttii nappaamaan voitot viime sekunnin koreilla ja tokassa pelissä oli viel jatkoaikaki! Kolmas peli, mikä oli eka konferenssipeli pahinta vihollista Jacksonville Universityä vastaan kohtalo sit puuttu pelii ja oli meijän vuoro hävitä kahdella pisteellä vikan sekunnin korilla... Siitä oikeesta lähtiki sit meijän alamäki konferenssissa... Ekan kierroksen seittemästä pelistä onnistuttiin voittamaan vaan yks, seki tuplajatkoajan jälkeen Northern Kentuckya vastaan, ja täl hetkellä ei oo mielialat kovin korkeella. Ollaan yritetty keksii mikäs olis syynä siihen et ei todellakaan pelata samalla tasolla ku ennen konferenssia, sillon kaikilla vaikutti olevan hauskaa pelata ja oli paljon vapautuneempaa pelaamista. Varmaan meil on paineita todistaa et ei kuuluta sinne vikalle sijalle mis meijät preseason rankingissa laitettiin ja nyt ei osata löytää sellasta vapautunutta vaihdetta mikä kestäis koko pelin ajan. Meil on hyviä jaksoja pelien aikana, mut ei onnistuta pelaamaan koko 40min samalla tasolla ja se on meijän suurin ongelma täl hetkellä. Koska ku puolustetaa hyvin, me ollaan TOSI hyviä ja vastustajalla on tosi vaikeeta. Mut ku ei olla nii hyviä, nii sit ei oikee mikää onnistu... Ja itelläni on tuntunu olevan oikeestaan samanlainen fiilis koko kauden ajan, en oo löytäny sitä itseluottamusta missään vaiheessa ja täl hetkellä oon ihan jumissa. En fyysisesti, vaan oman pääni sisällä. Ollaan coachin kans käyty keskusteluja et miten onnistuisin pääsemään pois täst tilasta mikä on jotain ihan uutta mulle itellenikin, enkä tiiä miten osaisin auttaa itteäni ja joukkuetta. Viimesimmän keskustelun tuloksena coach anto mulle lauseen minkä mukaan mun pitää pelata: Screw it, just shoot it! Ja niin oon nyt sit treeneissä yrittäny tehdäki, unohtaa kaikki mokat mitä kaikille tietenki aina tulee, ja koska oon heittäjä enkä kovin hyvä pallonkäsittelijä varsinkaa paineen alla, nii hän haluu et aina ku kosken palloon nii ekana mietin heittoa ja annan pallon vaa lentää joka kerta. Eli ei siis oo paljon ollenkaa vieläkää tullu minuutteja, mut nyt tosiaan mennään sit ton coachin lauseen mukaan ja katotaan miten loppukausi tulee menemään! Mut sen verran ainakin tiiän et huomenna otetaan toinen voitto konferenssissa ku on kotipeli Jacksonville Universityä vastaan ja nyt näytetään niille, pitäkäähän peukut pystyssä!!!

Tuplajatkoaikavoiton jälkeen!

Koulussa mielenkiintosinta, ja vaikeinta, täl hetkellä on anatomian&fysiologian kurssi. Nyt keväällä keskitytään enemmän fysiologiaan ja siihen mitä kehossa tapahtuu sen sijaan et opeteltiin viime syksynä kaikkii kehon osia enimmäkseen. Tylsintä puolestaan on Health Care Marketing ja U.S. Health Care Systems kurssit, mitkä mul on kaiken lisäks maanantai- ja tiistai-iltasin kolme tuntii kestävinä luentoina mikä ei lisää kiinnostusta, ei sit ollenkaan. Ne ei vaikuta kovin hankalilta kuitenkaan, lähinnä ryhmätehtäviä ja isot ryhmäprojektit kurssin lopussa kahden kokeen lisäks. Ja sit mulla on viel se Creative Writing kurssi, mis mulla on ihan mahtava professori! Mut en kuitenkaa oo kovin luova ihminen, ja kolmen 6-10 sivusen tarinan kirjottaminen tulee tuottamaan mulle hankaluuksia, eli jos jollain on jotain ihan mahtavia tarina-ideoita mielessä nii heittäkäähän tulemaan!!

Parhaat joukkuekaverit Jordan, Flo ja Bailey

Ens viikolla saan taas yhden ihanan vieraan tänne, tai voisko oikeestaan sanoo kämppiksen koska tää vierailu kestää kuukauden ajan! Tipu tulee jeejeejee, en malta oottaa! Se varmasti saa koko helmikuun kulumaan ihan älyttömän nopeesti ja sit viikon päästä siitä ku Tipu jatkaa matkaansa Italiaan nii onki jo Spring Break ja mennään 5 kaverin kanssa Panama City Beachille n.jokaikisen muun jenkkiyliopisto-opiskelijan sekaan eli siit pitäis tulla vähintäänki mielenkiintosta..  Ja sit siitä viikon päästä tuleeki taas yks kyläilijä pariks viikoks, nimittäin Ville jihuu! Onhan se ihan kivaa ku pikkuveli haluu tulla intistä pääsemisen jälkeen tulla mua moikkaamaan, ai että en malta oottaa! Eli tää kevät tulee menemään iha supernopeesti ku on paljon kaikkee mitä odottaa ja sit tuunki jo kotiin :)

Siinäpä kuulumisia täältä (sanoisin Floridan auringosta, mut se olis vale koska tääl on muutamana päivänä ollu lämpötila jopa alle 5 asteen, hrrr...!)

<3: Taru