Nyt oli taas
sopiva hetki kirjotella blogia ku jouduttiin kotimatkalla Gainesvillestä
pysähtymään tien vartee yli tunniks odottelemaan renkaanvaihtoa ku kuskin
mukaan tiekivetys vaan ponnahti jostai iha odottamatta ja sen takii hän ajo
sitä päin… Mielenkiintonen perustelu mut niin tai näin, renkas puhkes joka
tapauksessa ja eiku tien varteen odottelemaan. Pelattiin Gainesvillessä kauden
viimenen non-conference vieraspeli University of Floridaa vastaan mikä on n.50
000 opiskelijan koulu ja muutenki vähän eri luokan vastustaja. Pelin jälkeen
tulostaulu näytti meille 12 pisteen häviötä, mistä vois kuvitella et oli iha
hyvä suoritus meiltä, mut pelattiin oikeestaan tosi huonosti ja peli olis ollu
ihan meijän voitettavissa ku oltais
pelattu esim. samalla tavalla ku viime viikonlopun kotiturnauksessa (mistä oli
saldona kaks voittoa!!!)... Vitsit miten siistii olis ollu voittaa Florida
Gators, legendaarinen joukkue kaikessa yliopistourheilussa, ja ärsyttää siks
ihan älyttömästi!!!
Täl hetkellä
meijän record on 7-6, mikä on jo enemmän voittoja ku koko viime kaudella
yhteensä eikä konferenssi oo edes alkanu vielä wohooo! Ja noista kuudesta
häviöstäki olis osa kuulunu tohon voittosarakkeeseen, jollei oltais ite
mokailtu ja tarjottu voittoa vastustajalle. Noi 7 voittoo on myös eniten non-conference
voittoja ikinä koulun D1 aikakaudella, eli merkit näyttää iha hyvältä
konferenssia ajatellen! Ei ainakaan anneta saman toteutuu ku viime kaudella ja
jäädä viimeseks Atlantic Sunissa missä on täl kaudella 8 joukkuetta. Ollaan päästy pelaamaan tosi isoja kouluja
vastaan, esim Florida, Miami, Florida State ja Central Florida mitkä on ollu
tosi hyvää valmistautumista konferenssia varten. Tietenki isommat ja paremmat
ja taitavammat vastustajat opettaa meille mis meillä on viel parannettavaa, ja
noi on tosi hyviä kokemuksia. On se aika siistii myös päästä pelaamaan
sellasilla areenoilla, mist yleensä näkee pelejä telkkarissa ku
huippuyliopistojoukkueet pelaa vastakkain! Itelle ei oo vieläkään kertyny ihan
hirmusesti peliminuutteja, mut sitäki kovemmin yritän treenata ja kasvattaa eka
treenien kautta sitä edelleen vähän kadoksissa olevaa itseluottamusta ja nyt
myös vähän karkuteille lähtenyttä heittotaitoa, mikä yleensä just on se mun
juttu… Meil on samalle pelipaikalle pari tosi hyvää pelaajaa, ja treeneissä
pääsee kilpailemaan ja kehittymään niitä vastaan ja vaiks kuinka ärsyttävää ja
raivostuttavaa onki istuu penkillä nii täytyy pysyy positiivisena ja uskon et
kyl se munki tähtihetki vielä koittaa, kovan työn kautta tietenki! J
Kauden alkamisen
jälkeen on aika kulunu ihan älyttömän nopeesti koska ollaan reissattu niin
paljon. Koulussa lukukausi tuli iha yhtäkkii päätökseen, ja iha yhtäkkiä oliki
jo finals week ennen ku ehti kunnol sisäistäkää ajatusta et pitäis kai jotain
kokeisiin lukemistaki harrastaa… Laiska opiskelija kun olen, en tietenkää
alottanu siis opiskelua ajoissa vaan fiksuna yliopisto-opiskelijana jätin kaiken
aina edelliseen iltaan. Oman typeryyteni takia tuskailinki sit kirjastossa
muutamana iltana aamuyöhön asti… Loppujenlopuks pärjäsin kokeissa kuitenki ihan
hyvin ja sain arvosanoiks englannista, Food Fundamentalsista ja American Governmentista
A-, ja anatomiasta ja Food Fundamentals labrasta B+ jeejeee! Keväällä mun
kurssivalikoimaan kuuluu Anatomia&fysiologia 2, Creative Writing, U.S.
Health Care System ja Health Care marketing ja mun lukujärjestys näyttää ihan
kivalta ja sanoisin melkee jopa lepposalta! Eli kauden loppumisen jälkeen vois
olla mainio aika tulla kyläilemään vink vink ;)
St. Augustinen Nights of Lights koulukavereiden kanssa
Jouluki oli ja
meni, ensinnäkää ei tuntunu ollenkaa et olis joulu ennen ku pääsin Michiganiin.
Eipä sielläkään vesisateessa ollu kovin joulunen tunnelma muuta ku Engeleiden
talon sisällä kaikkien joulukoristeiden ansiosta. Mut tosiaan Floridassa
palmujen ympäröimänä ja 20 asteessa ei oikee helposti pääse joulutunnelmaan
vaiks kui paljon kuunteliskin joulumusiikkia… Joka tapauksessa viime
viikonlopun kotiturnauksen jälkeen lensin maanantai-aamuna Detroitiin kyläilemään
mun vaihtovuoden host-perheen luona. Vaiks miten ihanaa oliski ollu päästä
kotiin jouluks, oli se vähän mahdoton
ajatus kun meijän treenitauko kesti 4 päivää, ja tää oli kyl ehdottomasti
seuraavaks paras vaihtoehto! Oli ihan hulluu olla takasin siellä 5 vuoden
(!!!!!!!) jälkeen ja nähdä taas kaikkia ihmisiä. Toisaalta tuntu etten olis
ikinä mihinkää lähtenykään, mut sit ku näin niiden serkkuja jotka oli esim.
2-vuotiaita sillon ku olin siellä ja nyt koululaisia nii tuntu et siit on
ikuisuus ja oon ite jo ihan kamalan vanha.. Pari päivää ennen jouluaattoa kulu
jouluvalmisteluissa ja leivottiin ja
paketoitiin paljon lahjoja, käytiin uudessa baarissa Downtown Detroitissa
Carlyn Nykiin muuton kunniaks ja vaihdettiin vaan kuulumisia. Jouluaattona
oliki sit vähän eri meininki ku perinteisessä joulukirkossa käynnin jälkeen
Engeleiden talossa oli yli 30 vierasta ja syötiin päivällistä, availtiin
lahjoja, käytiin tanssikilpailuja ja pelattiin erilaisia pelejä. Oli ihan
älyttömän ihanaa ja kaikki oli niin ilosia ja joulumielellä nii iteki vaan
hymyilin koko ajan vaiks oliki vähän koti-ikävä koska ei joulu vaan oo sama kun
ei oo oman perheen kanssa… Onneks äiti lähetti pienen palan joulusta kotonaki mun
lapsuuden lempparikoristeiden muodossa ja tietenki skypetettiin kansJ Joulupäivänä pienet serkut herätti aikasin
aamulla availemaan lisää lahjoja ku joulupukki oli käyny yön aikana, ja sit
ehdittiin vaa syödä hyvä aamupala ja kattoo taas joululeffa ennen ku mun pitiki
jo lähtee lentokentälle jat matkustaa takasin Jacksonvilleen seuraavan aamun
treenejä varten. Joulupäivän illallinen oliki sit hyvin juhlava hamppariateria
Charlotten lentokentän Burger Kingissä omassa seurassani. Eli oli pikanen
vierailu, mut todellakin sen arvonen!
Nyt oon saanu
vieraita Suomesta ja joululoman loppuki tulee siks olemaan ihan mahtava! Tiitu
ja Simo on jo mun luona odottelemassa et päästään tältä pelireissulta kotiin,
ja Karo ja Eikka tulee tiistaina jesjes! Niin ihanaa et jotku jaksaa matkustaa
tänne asti moikkaamaan mua ja lomailemaan, ihanaa vaihtelua arkeen ja piristää
hurjasti! Tästä vierailusta sit lisää seuraavassa postauksessa, mikä onki sit
vuoden 2015 puolella! Ihanaa joulunaikaa ja uuttavuotta kaikille siellä
Suomessa, ikävä kotiin mut täällä on kaikki hyvin niinku aina J
Haleja,
Taru
