Happy Holidays!

Nyt oli taas sopiva hetki kirjotella blogia ku jouduttiin kotimatkalla Gainesvillestä pysähtymään tien vartee yli tunniks odottelemaan renkaanvaihtoa ku kuskin mukaan tiekivetys vaan ponnahti jostai iha odottamatta ja sen takii hän ajo sitä päin… Mielenkiintonen perustelu mut niin tai näin, renkas puhkes joka tapauksessa ja eiku tien varteen odottelemaan. Pelattiin Gainesvillessä kauden viimenen non-conference vieraspeli University of Floridaa vastaan mikä on n.50 000 opiskelijan koulu ja muutenki vähän eri luokan vastustaja. Pelin jälkeen tulostaulu näytti meille 12 pisteen häviötä, mistä vois kuvitella et oli iha hyvä suoritus meiltä, mut pelattiin oikeestaan tosi huonosti ja peli olis ollu ihan  meijän voitettavissa ku oltais pelattu esim. samalla tavalla ku viime viikonlopun kotiturnauksessa (mistä oli saldona kaks voittoa!!!)... Vitsit miten siistii olis ollu voittaa Florida Gators, legendaarinen joukkue kaikessa yliopistourheilussa, ja ärsyttää siks ihan älyttömästi!!!

Täl hetkellä meijän record on 7-6, mikä on jo enemmän voittoja ku koko viime kaudella yhteensä eikä konferenssi oo edes alkanu vielä wohooo! Ja noista kuudesta häviöstäki olis osa kuulunu tohon voittosarakkeeseen, jollei oltais ite mokailtu ja tarjottu voittoa vastustajalle. Noi  7 voittoo on myös eniten non-conference voittoja ikinä koulun D1 aikakaudella, eli merkit näyttää iha hyvältä konferenssia ajatellen! Ei ainakaan anneta saman toteutuu ku viime kaudella ja jäädä viimeseks Atlantic Sunissa missä on täl kaudella 8 joukkuetta.  Ollaan päästy pelaamaan tosi isoja kouluja vastaan, esim Florida, Miami, Florida State ja Central Florida mitkä on ollu tosi hyvää valmistautumista konferenssia varten. Tietenki isommat ja paremmat ja taitavammat vastustajat opettaa meille mis meillä on viel parannettavaa, ja noi on tosi hyviä kokemuksia. On se aika siistii myös päästä pelaamaan sellasilla areenoilla, mist yleensä näkee pelejä telkkarissa ku huippuyliopistojoukkueet pelaa vastakkain! Itelle ei oo vieläkään kertyny ihan hirmusesti peliminuutteja, mut sitäki kovemmin yritän treenata ja kasvattaa eka treenien kautta sitä edelleen vähän kadoksissa olevaa itseluottamusta ja nyt myös vähän karkuteille lähtenyttä heittotaitoa, mikä yleensä just on se mun juttu… Meil on samalle pelipaikalle pari tosi hyvää pelaajaa, ja treeneissä pääsee kilpailemaan ja kehittymään niitä vastaan ja vaiks kuinka ärsyttävää ja raivostuttavaa onki istuu penkillä nii täytyy pysyy positiivisena ja uskon et kyl se munki tähtihetki vielä koittaa, kovan työn kautta tietenki! J

Kauden alkamisen jälkeen on aika kulunu ihan älyttömän nopeesti koska ollaan reissattu niin paljon. Koulussa lukukausi tuli iha yhtäkkii päätökseen, ja iha yhtäkkiä oliki jo finals week ennen ku ehti kunnol sisäistäkää ajatusta et pitäis kai jotain kokeisiin lukemistaki harrastaa… Laiska opiskelija kun olen, en tietenkää alottanu siis opiskelua ajoissa vaan fiksuna yliopisto-opiskelijana jätin kaiken aina edelliseen iltaan. Oman typeryyteni takia tuskailinki sit kirjastossa muutamana iltana aamuyöhön asti… Loppujenlopuks pärjäsin kokeissa kuitenki ihan hyvin ja sain arvosanoiks englannista, Food Fundamentalsista ja American Governmentista A-, ja anatomiasta ja Food Fundamentals labrasta B+ jeejeee! Keväällä mun kurssivalikoimaan kuuluu Anatomia&fysiologia 2, Creative Writing, U.S. Health Care System ja Health Care marketing ja mun lukujärjestys näyttää ihan kivalta ja sanoisin melkee jopa lepposalta! Eli kauden loppumisen jälkeen vois olla mainio aika tulla kyläilemään vink vink ;)

St. Augustinen Nights of Lights koulukavereiden kanssa

Jouluki oli ja meni, ensinnäkää ei tuntunu ollenkaa et olis joulu ennen ku pääsin Michiganiin. Eipä sielläkään vesisateessa ollu kovin joulunen tunnelma muuta ku Engeleiden talon sisällä kaikkien joulukoristeiden ansiosta. Mut tosiaan Floridassa palmujen ympäröimänä ja 20 asteessa ei oikee helposti pääse joulutunnelmaan vaiks kui paljon kuunteliskin joulumusiikkia… Joka tapauksessa viime viikonlopun kotiturnauksen jälkeen lensin maanantai-aamuna Detroitiin kyläilemään mun vaihtovuoden host-perheen luona. Vaiks miten ihanaa oliski ollu päästä kotiin jouluks,  oli se vähän mahdoton ajatus kun meijän treenitauko kesti 4 päivää, ja tää oli kyl ehdottomasti seuraavaks paras vaihtoehto! Oli ihan hulluu olla takasin siellä 5 vuoden (!!!!!!!) jälkeen ja nähdä taas kaikkia ihmisiä. Toisaalta tuntu etten olis ikinä mihinkää lähtenykään, mut sit ku näin niiden serkkuja jotka oli esim. 2-vuotiaita sillon ku olin siellä ja nyt koululaisia nii tuntu et siit on ikuisuus ja oon ite jo ihan kamalan vanha.. Pari päivää ennen jouluaattoa kulu jouluvalmisteluissa  ja leivottiin ja paketoitiin paljon lahjoja, käytiin uudessa baarissa Downtown Detroitissa Carlyn Nykiin muuton kunniaks ja vaihdettiin vaan kuulumisia. Jouluaattona oliki sit vähän eri meininki ku perinteisessä joulukirkossa käynnin jälkeen Engeleiden talossa oli yli 30 vierasta ja syötiin päivällistä, availtiin lahjoja, käytiin tanssikilpailuja ja pelattiin erilaisia pelejä. Oli ihan älyttömän ihanaa ja kaikki oli niin ilosia ja joulumielellä nii iteki vaan hymyilin koko ajan vaiks oliki vähän koti-ikävä koska ei joulu vaan oo sama kun ei oo oman perheen kanssa… Onneks äiti lähetti pienen palan joulusta kotonaki mun lapsuuden lempparikoristeiden muodossa ja tietenki skypetettiin kansJ  Joulupäivänä pienet serkut herätti aikasin aamulla availemaan lisää lahjoja ku joulupukki oli käyny yön aikana, ja sit ehdittiin vaa syödä hyvä aamupala ja kattoo taas joululeffa ennen ku mun pitiki jo lähtee lentokentälle jat matkustaa takasin Jacksonvilleen seuraavan aamun treenejä varten. Joulupäivän illallinen oliki sit hyvin juhlava hamppariateria Charlotten lentokentän Burger Kingissä omassa seurassani. Eli oli pikanen vierailu, mut todellakin sen arvonen!

Nyt oon saanu vieraita Suomesta ja joululoman loppuki tulee siks olemaan ihan mahtava! Tiitu ja Simo on jo mun luona odottelemassa et päästään tältä pelireissulta kotiin, ja Karo ja Eikka tulee tiistaina jesjes! Niin ihanaa et jotku jaksaa matkustaa tänne asti moikkaamaan mua ja lomailemaan, ihanaa vaihtelua arkeen ja piristää hurjasti! Tästä vierailusta sit lisää seuraavassa postauksessa, mikä onki sit vuoden 2015 puolella! Ihanaa joulunaikaa ja uuttavuotta kaikille siellä Suomessa, ikävä kotiin mut täällä on kaikki hyvin niinku aina J

Haleja,

Taru

Season's here!!!

Nyt ku istun bussissa ekalla pelimatkalla menossa Miamiin, ehdin kerranki istahtaa alas, hengähtää ja osottaa elonmerkkejä tääl blogissakin. Nimenomaan, ekalla pelimatkalla!!!! Tänä vuonna mun ei tarvi enää jäädä Jaxiin kun muut on reissussa, vaan pääsen mukaan hallelujaaa miten tätä onkaa odotettu! Tänä vuonna pelimatkat alotetaan kevyellä 10 päivän reissulla ja istutaan siis aika paljon bussissa ja lentokoneessa seuraavien päivien aikana…. Okei pikku vale, koska käydää kotona kääntymässä yhden iltapäivän ajan pesemässä pyykkiä Miamissa ja Alabamassa käynnin jälkeen ja sit hypätään takas bussiin seuraavana päivänä ja mennään North Carolinaan. Eli vähän erilaisia reissuja ku päiväreissut Riennon kanssa Vainion bussissa pisimmillään Lappeenrantaan!

Kausi on ehtiny jo alkaa, ja pelattiin kaks treenimatsia ennen virallisten pelien alkua mistä saldona yks voitto ja yks häviö ja paljon, paljon opittavaa. Virallisista peleistä on samanlainen saldo tällä hetkellä, 13 pisteen häviö Georgia Statelle huonon pelin jälkeen ja 5 pisteen voitto Edward Watersia vastaan seki aika huonon pelin jälkeen, mut voitto mikä voitto jesjes!!! Meil on tosi nuori ja kokematon joukkue ku tänä vuonna tuli 7 uutta pelaajaa ja on vähä alkujännitystä ja totuttelemista nyt kauden alussa. Mut uskon ku päästään pelirytmiin ja saadaan homma sujumaan et voidaan pärjätä tosi hyvin, koska joukkuehenki ja energia on tänä vuonna ihan erilainen ku viime vuonna! Ite en oo saanu kauheen suurta määrää minuutteja peleissä vielä, koska mun itseluottamus on päättäny lähtee käymään jossain muualla… Ehkä se lähti vierailemaan Miamiin ja löydän sen sieltä just sopivasti ennen huomista peliä Miamia vastaan!! Mut siis sitä innostuksen määrää ku oon pelikelponen täl kaudella, ihan erilaista pelata oikeissa peleissä ku vaan omia joukkuekavereita vastaan joka päivä treeneissä ja on se kyl niiiin hemmetin kivaa, varsinkin ku edellisestä virallisesta pelistä on kulunu 1,5 vuotta!!!!

Tänä vuonna on tuntunu paljon rankemmalta fyysisesti ku viime vuonna, oon aivan poikki koko ajan ja en muista et viime vuonna kroppa olis ollu yhtä väsyny. Hyvä esimerkki on et en oo ikinä ollu mikää päiväunien nukkuja, vaiks olisin yrittäny nukkuu päikkäreitä, en vaa oo pystyny… Mut nyt nukun helposti esim. kolmen tunnin unia jos en laita herätyskelloa soimaan ja tuntuu et voisin nukahtaa missä 

vaan, koska vaan. En tiiä miks tänä vuonna tuntuu jostain syystä paljon rankemmalta, treenimäärät on pysyny aika samana, ne samat 3h koristreenit joka päivä ja siihe perään 1h puntti kolmena päivänä viikossa, mut tänä vuonna ei edes oo aikasia aamutreenejä muuta ku joskus harvoin. En valita, koska sellasta se urheilijan arki on ja siihe on totuttava ja keksittävä keinot palautuu ja löytää aikaa levätäkin vaiks mahdottomalta joskus tuntuuki. Viikonloput on ollu hyvää aikaa siihen ennen ku kausi alko, nyt treenit ja puntit alkaa olemaan vähän kevyempiä pelien takia ja ehkä kroppa ei sit enää joudu nii koville.

Joskus ehditään tekemään jotain koriksen ulkopuolellaki ja yks kiva esimerkki olkoon mun eka oikee country konsertti Jacksonvillen tivolissa. Tivoliki oli vähän eri suuruusluokkaa kun tivoli Sariola Kupittaan puistossa, niin iso ettei mul ollu hajuakaan missä päin tivolia millonkin kuljettiin, mut älyttömän hauskaa oli! Emily on yrittäny meijän tutustumisest asti saada mut kans innostumaan country musiikista, koska se on niin jenkkijuttu ja se tykkää kuunnella sitä koko ajan... En ehkä vihaa sitä enää nii paljon ku ennen, oon oppinu vähän sietämään ja pakko myöntää et Brett Eldredgen konsertissa oli jopa ihan hauskaa! 

Alle kuukausi joululomaan! Alle kuukausi neljään vapaapäivään! Koulusta on melkeen kuukauden loma, mut koriksesta vaan se 4 päivää, mut oon ihan älyttömän innoissani koska ostin pari päivää sit lennot Michiganiin moikkaamaan mun vaihtovuoden host-familya! Joulu omassa kotona olis tietenki kaikkein parasta, mut se on vähän mahdotonta täl aikataululla buu... Mut vierailijat kotoa tekee tästäki lomasta iha mahtavan, en malta odottaa et Karo, Eikka, Tiitu ja Simo tulee tänne pariks viikoks heti mun Michiganin miniloman jälkeen! Jesjes!

Lopetettakoon tää postaus taas muutamaan kuvaan viime viikoilta:

Vapaaehtoistyötä lasten sairaalassa

Normaali lokakuinen beachday

Halloweenina lentopallomatsissa kannustamassa miesten korisjoukkueen kanssa

Terkkuja paljon kaikille, ja pitäkää peukut pystyssä huomiseen peliin Miamia vastaan! Ja tässä muuten linkki mistä aina näkee jos meijän pelit on esim netissä katottavissa (melkeen kaikki on) jos jotakuta kiinnostaa :)

http://www.unfospreys.com/index.aspx?path=wbball&tab=basketball2 

Love, 

Taru

Whatever it takes

Nyt on jo kuukausi kulunu siitä ku tulin takasin toiseen kotiini (eikä mun bloggaustahti oo näköjään mihinkää muuttunu viime vuodesta, vielä...), tuntuu etten ikinä olis täältä mihinkää lähtenykään eikä tosiaan tunnu siltä et olisin ollu täällä vasta niin vähän aikaa. Hymy ei oo yhtään hyytyny siitä ku tulin takasin, vaiks vähän treeneissä jalat painaaki tai hikoilee IHAN liikaa ku stadionin alla olevan punttisalin ilmastointi on rikki... Silti kaikki on aivan ihanaa ja muistutan itelleni miten onnekas oon ja et täytyy olla aivan älyttömän kiitollinen tästä kaikesta! Hahah sori vaan jos jotakuta kyllästyttää mun hehkutus, saattaa olla ehkä havaittavissa et tykkään olla täällä... :D

Teen itelleniki täst bloggauksesta vaan hankalampaa kirjottamalla niin harvoin koska en oikee tiiä mitä kertoisin ku ehtii tapahtuu niin paljon kaikkee mun päivitysten välillä... Noh, alotetaanpa siitä et preseasonii on jäljellä enää viikko ja sit vihdoin ja viimein alkaa viralliset treenit, eli päästää treenaamaan ite koripalloo enemmänki ku vaa 2 tuntii viikossa koko joukkueen kans. Meil on ollu aika hankala preseason ku jouduttiin vaihtamaan treenisuunnitelmaa aivan täysin, tarkotus oli et joka iltapäivä ensin puntti ja sit juoksutreenit heti perään mut koska kaikkien jalat oli aivan rikki parin viikon jäkeen, alettiin tekee pelkkää punttii ma, ke ja pe ja juoksemaan vaan tiistaisin ja torstaisin. Sen lisäks viel uusil pelaajil on ollu hankala sopeutuu treenitahtiin ja siihe minkälaista treenii NCAA 1.divaris pelaaminen oikeesti vaatii ja sen takii ollaanki jouduttu muutamaan kertaan meijän fysiikkavalmentajan Wesin (joka on yks positiivisimmista ja kannustavimmista ihmisistä jonka oon koskaan tavannu) huudon kohteeks ja yks sekuntikelloki on saattanu lentää päin seinää ja hajota säpäleiks hänen pikku kurinpalautuksen aikana... Viime viikko kuitenki lopetettiin kahteen tosi hyvään treeniin, Wes jopa sano et koko kesän ja preseasonin treeneistä ne oli kaks parasta! Sil asenteella ja työnteolla ku treenataan jokasis treeneissä joka päivä täst eteenpäin nii päästään pitkälle. Niinku tän kauden motto sanoo ja minkä kaikki meijän joukkuelaiset on toivottavasti viimeistään nyt sisäistäny: Whatever it takes.

Jokapäivänen suihku hallin pihalla olevassa suihkulähteessä

Koulun kans riittää hommaa, anatomia ja kaikkien luiden opettelu mitä täl hetkel tehdään, on
kaikkein hankalin mun kursseista. Mielenkiintosta, mut aika rankkaa. Innolla odotan ku aletaan dissektoimaan, eli tekemään ruumiinavauksia kissoille... Tänä vuonna mul ei oo pakollista study hallii ollenkaan, ku viime vuonna sain tarpeeks hyviä arvosanoja, joten ei onneks tarvi raahautuu johonkin tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan opiskelemaan. Mut aika pitkälti arkisin illat silti menee kouluhommien parissa,...Paitsi torstaisin ku lemppari tv-ohjelma SCANDALin uus kausi alko tällä viikolla, aivan huikee ohjelma ja kuuma keskustelunaihe kaikkien meijän joukkuelaisten keskuudessa!! En malta oottaa ens viikon jaksoa!

Viikonloppusin ei oo nyt preseasonin aikana ollu treenejä, eli sillon pääsee vähä rentoutumaan ja tekemään omia juttuja. Iso osa viikonlopusta menee nukkumiseen ja joskus Emily saattaa joutuu herättämään mut melkeen iltapäivän puolella ku oon jo nukkunu 12 tuntia... Jep, viikot on aika rankkoja ja kuluttavia täällä. Meijän kämpästä on kans muodostunu sellanen place to be, mihin kaikki tulee vaan hengailemaan jos ei oo mitään kummempaa ohjelmaa viikonloppusin. Eikä tänä vuonna oikeestaan oo ollukaan mitään tapahtumia tai menoa niin paljon ku viime vuonna, viikonloput on tähän mennessä ollu aika hiljasia, buu. Kuitenki aina hauskaa ku porukkaa saattaa vaan kävellä meijän ovesta sisään, vähän niinku meijän Madekiven majatalo kotonakin siis! Sen lisäks ollaa varmaa ansaittu paikkamme naapureiden sydämissä välil laulamalla ihanilla lauluäänillämme tunteikkaita tulkintoja Emilyn kanssa... Mut on tää aivan huikeet asuu näis asunnoissa tänä vuonna, vaiks bussimatka kampukselle ja erityisesti kävelymatka bussipysäkille tuntuu välil ihan ylitsepääsemättömältä nii kyl nää 100 neliöö ja oma kylpyhuone menee dormeissa olevien hiljasuusaikojen, siisteystarkastusten ja muiden sääntöjen edelle ihan koska vaan!

Pool party @clubhouse pari viikonloppua sit ruotsalaisen Nathalien kanssa

SQUAD (Jordan, Carina, Brittany uusii kavereita tänä vuonna, ja Emily)

Valmiina kauden alkuun!!!!

Ikävä kotiin, mut jokatapaukses tääl on kaikki hyvin ja onneks teknologia on kehittynyttä ja WhatsApp viestit kulkee edestakasin ihan sekunnissa melkeen joka päivä! <3

Ihanaa viikonloppua, 

Taru

Back to business

Tänki blogin on nyt aika palailla kesälomalta takas tositoimiin, kun toinen vuosi Floridassa on jo alkanu muutama päivä sitten! Ja eeeei vitsit mikä kesä olikaan, oli aivan uskomattoman ihanaa päästä kotiin melkeen 4 kuukaudeks ja siit tuli kyl nautittua joka hetken edestä. Oli aika sopivan pitunen aika olla kotona ku ehti hyvin tottuu takas kotona olemiseen ja tehdä älyttömän paljon kaikenlaista, mut ehti myös jo tulla ikävä takas Jenkkeihin. Täl kertaa lähtö takasin onnistu oikeestaan ilman yhtäkään kyyneltä, vaiks ei se helppoo oo koskaan sanoo heippoja mut koska tiesin miten ihanaa on päästä takasin toiseen kotiin Floridan auringon alle missä oon niiiiiin onnellinen. Ennen ku kertoilen kuulumisii muutamalt ekalta päivältä tääältä, nii laitan muutaman kuvan todistusaineistoks kotona vietetystä kesästä mitkä saa hymyn huulille sit pimeinä, pitkinä ja kylminä talvi-iltoinaki Floridassa...!

No, eihän näitä kuvii nyt voi olla kattomatta ilman et olis pakko hymyillä! Samaan tapaan hymyilin ku pääsin Atlantan kentälle ja kuulin ja näin jenkkiaksenttia ja niin perusamerikkalaisia ihmisiä ku voi vaan olla. Olin taas kotona. Miten onnellinen voinkaa olla ku mulla on kaks paikkaa mitä voin kutsuu kodiksi! Toinen siis tietenki nimenomaan toi Atlantan lentokenttä... Ei vaan, olihan sielt viel pikkumatka tänne Jacksonvillee ja uuteen asuntoon missä asutaan Emilyn kanssa tänä vuonna. Ja tätä kyl tosiaan voikin kutsuu kodiks enemmän ku viime vuoden dorm roomia koulun kampuksella, nyt meinaa asutaan kampuksen ulkopuolella ihan OIKEESSA asunnossa! Keittiö ja kodinhoitohuone ja kaikki! Omat huoneet ja kylpyhuoneetki oijojoi!

 Sen lisäks et saatiin muutettuu viikonlopun aikana meijän asuntoon, nii meil oli 100 high school tyttöö jotka haluis tulla meijän kouluun pelaamaan tutustumassa ja Elite Campilla näyttäytymässä, ja urheilijoiden Welcome Back BBQ sunnuntai iltana eli aika kiireinen eka viikonloppu! Maanantaina alkoki sit heti koulu ja preseason treenit 35 asteen helteessä. Nyt syyslukukaudel mul on koulussa anatomiaa ja fysiologiaa, Food Fundamentals kurssi , englantia ja American Government, tuntuu et tulee olemaan tosi paljon hommaa mut eiköhän siit selvitä niinku ennenki. Kolmet treenit takana preseasonii ja niiiin kipeenä paikat et huhhuh, tulee pitkät ja rankat, mut varmasti tehokkaat muutamat seuraavat viikot ku valmistaudutaa kauteen! MÄKI PÄÄSEN PELAAMAAN TÄL KAUDELLA hallelujaa ihanaa mahtavaa huikeeta wääää parasta jesjesjes!!!! Sitähän tänne tultii tekemään, ei vitsit en malta odottaa marraskuuta ku pelit alkaa!!!! Ja kaikki kuus uutta pelaajaa ku tuli joukkueesee täl kaudella on tosi jees, iha eri fiilis joukkueessa ku viime kaudella ja oon niin innoissani! Preseason tänä vuonna on vähän erilainen ku viime vuonna ku meil ei oo ollenkaan aamutreenejä, vaan joka ikinen iltapäivä puntti ja juoksutreeni peräkkäi iltapäivän yli 30 asteen helteessä huhhuh vaan... Mut tiivistettynä, oon vaan älyttömän onnellinen kun oon takasin ja täst tulee viel huikeempi vuosi ku edellisestä!

Yritän olla vähän ahkerampi bloggaaja tänä vuonna ku viime vuoden aikana, katotaan miten hyvin onnistuu! Ja ihanaa jos joku taas jaksaa lueskella mun höpötyksiä :)

Terkuin,
Taru

PS. Lauantaina LET'S GO SUSIJENGI, pistän kisakatsomon täällä pystyyn!! Au au auuuu!

HOME SWEET HOME

Vika freshmanvuoden blogipostaus vaiks kotona jo olenki! Lentokentällä ei wifi toiminukaa niin hyvin et olisin sielt saanu postauksen julkastuu nii nyt tulee vähä tälläi jälkikätee mutta kelvatkoon. Kotimatka tosiaan viivästy melkeen vuorokaudella ku Miamissa konees oli joku moottorivika ja muutaman tunnin venailun ja lähtöyrityksien jälkeen kaikki matkustajat lähetettiin hotelleihin lauantai-illalla. Ennen ei oo ollu millää lennoilla mitää ongelmia ja en tiiä miten sillon toimitaan, ja siihe viel lisäks puhelimettomuus, nälkä, väsy ja koti-ikävä nii en ollu iha parhaalla päällä. Onneks sain uusii kamuja norjalaisista eläkeläisistä, jotka otti mut mukaan niiden jengii ja mentii samaan hotelliin ja ne oli tosi ystävällisii ja avuliaita! :D Kotimatka siis veny 24 tunnilla yhteensä yli 45 tunnin mittaseks ja sunnuntai-illan sijaan pääsinki kotiin vasta maanantai-illalla. Nyt on sitäki ihanampaa olla vihdoin kotona, tavallaan tuntuu etten olis missään ollukkaa mut ahh kyl koti on se paras paikka<3

Kotimatkan alku, Jacksonvillen lentokentällä

Anyway, palattakoon ajassa vähän taaksepäin ja kerron jotain kuulumisia muutamilt viime viikoilta ! Älyttömän nopeesti menny aika kauden loppumisen jälkeen, ihan hulluu. Post season oli aika rankka, mut tosi hyvii treenejä aina ja oli tosi kivaaki, kaikil oli tosi hyvä asenne ja oikeesti huomas et miten paljon halutaan kaikki kehittyy. Punttien lisäks tehtiin pari sand workoutii beach volleyball kentillä, eli juostii ja hypittii hiekassa ja se oli kyl tosi rankkaa, mut hauskaa vaihteluu ja se oli hyvää joukkuehengen kasvattamist kans! Yhtenä viikonloppuna mentiin kans kasvattamaan joukkuehenkee rollerskating halliin, niin jenkkii ettei mitään järkee! Ja niin älyttömän hauskaa, vatsalihakset sattu ku naurettii niin paljon!!

 

Ja Sofiahan se siellä on kuvassa jonon jatkeena rullaluistelemassa! Oli jotain aivan huikeeta, ku se oli kyläilemässä. En voi ees sanoin kuvailla, miten ilonen ja onnellinen olin et mun paras kaveri tuli siellä mun luona käymään ja miten hauskaa meil oli!! Täs jotain kuvii kertomaan Sofian vierailusta: 

Koulu kyllästytti todella paljon loppukevättä kohden ja tuntu ettei millään jaksais ja huvittais tehdä enää yhtään mitään sen eteen. Varsinki ku tuli sellaset 30 asteen lämpötilat ja auringonpaiste nii aika usein uima-altaal meno houkutti aika paljon enemmän ku koulukirjojen tuijottelu... Mut loppujenlopuks vaiks tuntu etten kovin ahkera opiskelija ollukaan nii sain arvosanoiks kaikist muist kursseis A paitsi kemiasta sain B-, eli tyytyväinen saa olla. Siitä varsinki oon onnellinen et nyt on kemian kurssi ohi, mul oli niiiiin suuri vihasuhde sitä kohtaan heti kevään ekasta tunnista alkaen.. Eli ihanaaaaaaa!!!

Mahtava yllätys oli ku kuulin et mun vaihtovuoden host-perhe Michiganista oli Floridassa Rickyn, eli niiden pojan, spring breakia viettämässä ja kysy jos pääsisin niitä näkemään loppukokeit edeltävänä viikonloppuna. Jenkkien julkinen liikenne on jotain todella mielenkiintosta ja eka ei tuntunu millään löytyvän bussia tai mitään keinoa millä pääsisin sinne n. 5 tunnin ajomatkan päähän niitä tapaamaan... Loppujenlopuks keksittiin miten pääsen sinne asti mut siit tuliki 10 tunnin matka yhteen suuntaan ja tuli ikävä Suomen julkista liikennettä... Mut se viikonloppu oliki sit todellaki sen arvonen! Aluks oli aika outoo nähdä niitä neljän vuoden jälkeen, mut sit tuntu ihan samalta ku neljä vuotta sitten ja meil oli ihan älyttömän hauskaa yhdessä! On ne kyl aika huikeita ihmisiä :)

Nyt ku viel ei ookaan tarpeeks tullu kuvii tähän postaukseen, nii lisään viel pari athletic banquetista missä palkittiin joukkueita ja urheilijoita viime vuoden suorituksista. Oli ihanaa ku sai laittaa mekon päälle ja (yrittää) näyttää nätiltä kerranki ku yleensä tulee oltuu aina kollareissa ja urheiluvaatteissa. Oli hauskaa nähdä kaikil urheilijoil panostus päällä, kaikki oli aika eri näkösiä!

Anyway, nyt saa tääki (taas kerran) liian pitkä postaus tulla loppuunsa. Freshman vuosi on nyt takana ja huh, mikä vuosi oliki. Aivan mahtava sellanen ja en vois edelleenkää olla onnellisempi tästä mahdollisuudesta minkä oon saanu. Saan todellaki olla kiitollinen. Vuosi meni tosi nopeesti nyt ku kattoo taaksepäin ja vaiks tietenki välillä oli tosi kovaki ikävä kotiin, nii ei tuntu iha älyttömän rankalta missään vaiheessa. Kaikki ei tietenkää ollu pelkkää ruusuilla tanssimista ja tylsiiki juttuja mahtu vuoteen. Suurimpana tietenki se et en ollu pelikelponen ja jouduin aina jäämään pelireissujen ajaks yksin kotiin. Mut nyt on tääki penkkivuosi ohi vihdoin ja oon sitäki enemmän innoissani ens kaudesta!!!! Tosi paljon oon oppinu tän vuoden aikana, niin koripallosta ku itestäni ihmisenä ja koulussaki kursseilla tietenki. Oon tavannu aivan huikeita ihmisiä, ja en ikinä ajatellu et voisin tulla näinki lyhyessä ajassa niin läheiseks muutamien ihmisten kanssa. Emily tietenki ykkösenä, nyt jo aivan älytön ikävä mun huonekaveria jonka kanssa oon koko ajan yhdessä ja en tiiä miten pärjään nyt ilman sitä seuraavat 4kk... Jos kaikki menee hyvin, nii nähdäänki jo ennen koulun alkuu ku hän yrittää tulla tänne Suomeen kyläilemään!!! Flosta on kans tullu mun tositosi hyvä ystävä, on niin ihanaa et on joku joka on samassa tilanteessa, kaukana kotoa ja on helppo samaistuu ja puhuu kaikesta yhdessä. Ai että saan olla onnellinen, et mul on niin ihania ihmisiä ympärilläni molemmissa kodeissa, Suomessa ja Floridassa<3

 Jos joku on taas jaksanu tänne asti lukee, nii ootte aika huikeita! Kiitos niille, jotka on jaksanu lueskella mun höpötyksiä vuoden aikana ja pahoittelut hyvin harvoista postauksistani, ens vuonna tsemppaan vähän enemmän tän blogin kanssa! Nyt nautin seuraavista 4kk Suomessa aivan täysillä, teen töitä Elixialla ja treenaan kovin treeniohjelman mukaan ja nautin kesästä jos tänneki vihdoin saapuis kesäsäät joskus.. ! Ihanaa kesää kaikille muillekin :)

Taru