Sunday, November 17, 2013

What doesn't kill you makes a fighter

3 virallista peliä nyt takana, niistä 1 voitto! 3 virallista peliä nyt takana, mihin en oo voinu laittaa peliasuu päälle. 2 virallista peliä nyt takana mihin en voinu edes matkustaa mukana. Eli NCAA:lta tuli päätös mun peli- ja matkustusluvasta ja kuten tosta nyt arvata saattaa, se oli EI. Koko kaudelle. Öalsdkjföakhsdlkjhihösadkfjlas!!! Siltä must tuntu kun coach kerto mulle viime torstaina. Harmittaa ihan älyttömästi ja hetken aikaa olin iha maassa, mut sit päätin et vaiks olisin vihanen tai surullinen tai mitä ikinä, se ei nyt muuta mitään, ei auta mua, eikä mun joukkuetta eikä siis kannata. Niinku Kelly Clarksonin biisin sanat sanoo nii kaikesta selvitään ja vaiks on varmasti pitkä ja rankka kausi edessä nii yritän nyt hyväksyy ajatuksen et tää vuosi on pelkkää treeniä, ja aion treenata älyttömän kovaa, tehdä mun joukkuekavereista ja itestäni parempia treeneissä ja kannustaa täysillä kotipeleissä, ja ens vuonna olla valmis menemään kentälle to KICK ASS!!!

Anyway, viime viikonloppuna oli siis pelit Miamia ja Floridaa vastaan. Miamissa tuli aika kovaa kyytiä, eikä meil heitot osunu ollenkaan ja lopputuloksena 40 pisteen häviö... Sunnuntain matsissa Floridaa vastaa kuitenki oli iha erilaine asenne, edelline peli oli unohdettu ja meijän joukkue lähti taistelemaan. Alussa annettiin etumatkaa 10-0 mut loppupeli pelattiin tasasesti ja loppujen lopuks hävittiin 11 pistettä. Se oli tosi hyvä peli meiltä ja hyvä suoritus et jäi noin vähän eroo ku Florida on aika pal isompi ja kovempi koulu ku me, tietty jäi harmittamaan ku hävittiin, voitto olis ollu jotain tosi huikeeta! Aika huikee juttu oli kans ku meijän miesten joukkue pelas kans Floridassa Floridaa vastaan, ja hävis vaan 8 pistettä! Floridan ranking miehissä on 10. ja meijän miesten on 200. jotain, nii se oli supersuperhyvä peli meijän koululta ja tääl kaikki on hehkuttanu sitä ja on iha innoissaan! Torstaina meil oli eka virallinen kotipeli (minkä mäki siis näin paikan päältä ja sain istua penkillä), pelattiin Edward Watersia vastaan ja se oli elementary school day eli katsomossa oli 2000 koululaista. Voitettiin 20 pistettä, vaiks olis pitäny voittaa tuplasti enemmän mut eka kotivoitto kuitenki ja siitä voidaa olla ilosia! Mikä kuitenki tekee viel ilosemmaks, oli ne pienet koululaiset jotka sai aikaan iha älyttömän metelin ja niitten kannustus oli iha uskomatonta! Oli iha mahtavaa nähdä miten innostuneita ne oli ja oli nii täysillä mukana siin pelissä! Ja pelin jälkeen vaiks mä en edes pelannu eikä mul ollu peliasuu päällä nii ne hymyt, halit ja femmat mitkä mäki sain nii sai kyl leveen hymyn omilleki kasvoille! :) 

(Jos joku haluu tsekkailla miten meijän pelit menee tai muuten vaan käydä tsekkaamassa nii täs on linkki meijän jengin nettisivulle mist löytyy juttuja peleistä sun muuta hauskaa! http://www.unfospreys.com/index.aspx?path=wbball&tab=basketball2 )



Pari peleihin liittyvää kummallista, tai ainaki erilaista ku kotona, juttuu voisin vaiks mainita. Tääl uskonto on aika erilaises asemas ku Suomessa ja yks esimerkki siit on et rukoillaan koko jengi yhdes treenien alussa ja ennen pelejä. Aluks oli aika kummallista mut se ei vieny kauaa aikaa tottuu, silti vähän huvittaa ajatus et ennen Riennon pelejä viime kaudella oltais kaikki yhteen ääneen lausuttu Isä Meidän-rukous... Kansallislaulu aina pelien alussa on kans jotain mitä ei Suomessa koskaan tapahdu, mut se on aika siisti tapa mun mielest! Yks jännä juttu on et pelien jälkeen meil tarjotaan postgame ruoka. Tai se ei sinänsä oo jännä juttu, vaan tosi hyvä tietenki, mut nyt ainaki kolme kertaa se on ollu pizzaa?? Se ei ehkä olis ekana mieleentuleva palauttava terveellinen ruoka... Hah. Tietenki yks iso ero pelien välillä Suomes ja tääl on erilaiset säännöt. Esimerkiks peliaika on 2x20min ja aina neljän minuutin välein on media-aikalisä, vapaaheittosäännöt on kans aika erilaiset yliopistokoriksessa. Ketään ei kiinnosta nää höpötykset kylläkää nii lopetanki tähän ennen ku pääsen yhtää pitemmälle!

Nyt ku en pääse mukaan pelimatkoille nii täytyy keksii kaikkee muuta tekemistä niiks ajoiks ku muu joukkue on poissa. Oon ilonen et mul on nii huikee huonekaveri ja en asu kenenkää mun joukkuelaisen kanssa, koska sit olis viel superpaljon tylsempää aina jäädä yksin tänne pelimatkojen ajaks. Treenaaminen yksin muun joukkueen ollessa poissa on tietty tylsää mut onneks meil on nii mahtava upouus Wellness Center mis kelpaaki treenata: 


(Aika huono kuva, näkyy vaa pieni osa treenausalueest mut ehkä siit saa jonkulaise käsityksen kuitenki...!)
Eipä tääl mitään kovin kummallista ja normaalist arjesta poikkeevaa oo tapahtunu viime aikoina, kouluu pari hassuu viikkoo jäljellä ja loppukokeet edes joulukuun alussa. Koulus pärjään hyvin kaikil kursseilla ja ollu aika rentoo viime viikkoina. Keväästä mul tulee superpaljon hankalampi ja pitää oikeesti opiskellaki, mul on biologiaa, tilastomatikkaa, enkkuu ja sex, race and class-kurssi. Mut se on vast keväällä, nyt yritän saada hyvät arvosanat näist syksyn kursseista ja jos pidän samat arvosanat ku mul nyt on, nii sit ei tarvi mennä study halliin enää nii paljon, eli siihen tähtään! 

Vapaa-ajal ollaan käyty ulkona syömäs, shoppailemassa, paris bileissä ja sun muuta kaikkee mitä collegeopiskelijat nyt tekee. Eilen mentiin kattomaan lätkämatsii Jacksonville Legends vs. NHL Legends, mis oli jotain vanhoi pelaajii ja oli ihan hauska ja vähän erilaine perjantai-ilta ku en Suomessakaa oikeestaa koskaa käy lätkämatseissa!









Pahoittelut huonolaatusista kuvista...! Nyt on mun nukkuma-aika, näkemiin ja kuulemiin taas, ikävä kaikkia rakkaita!

Taru


Saturday, November 2, 2013

Happy Halloween!

Kurpitsojen kaivertamista, halloween-herkkujen leipomista, kauhuleffoja, naamiaisasuja, koristeluja, zombie-juoksu ja halloween-bileitä. Kaikkee tällästä on ollu käynnissä kampuksel halloween-viikolla. Ja kaikkee tällästä oon joutunu missaamaan kaiken kiireen takia. Mut sitä en oo voinu missata et miten pal isompi juttu halloween on tääl ku siellä kotona. Trick or treating on kans jääny tekemättä, mut oon kuitenki saanu paljon halloween-karkkei jee, Emilyn mahtavalta äitiltä ja coach Milleriltä! Ei pääse vahingossakaa laihtumaan... haha! varsinki ku kaikki ruoka ylipäätään tääl on terveellisintä mahdollisinta ja ku kotoaki tullu jo paris paketissa suklaata ja salmiakkia, kiitos! (Eikä salmiakki maistu kellekään muulle täällä yllätysyllätys nii jää enemmän mulle itelleni hehe)





GAMETIME! Ekat pelit saatu pelattua alta pois vaiks kausi virallisesti alkaaki vast ens viikolla. Viime lauantaina oli treenimatsi parin tunnin matkan päässä, mihin en saanu mennä ees mukaan kattomaan ku ei vielä olla saatu lopullista päätöstä NCAA:lta buu! Mut siit pelistä tuli 15p häviö ja jäi paljon parannettavaa. Tänään oli eka peli kotisalissa, ja eka VOITTO! Se oli exhibition game mis tavallaan näyttäydyttiin siis kotiyleisölle ja jengi mitä vastaan pelattii oli aika huono, voitettiin 30pistettä mut olis pitäny voittaa paljon enemmänki... Ite istuin penkillä siviilit päällä ja ei vitsit miten raivostuttavaa vaan istua ja kattoa ilman et ite voi mennä kentälle!! Ens viikolla pelataan Miamia ja University of Floridaa vastaan, jotka on tosi isoja 1.divarin kouluja ja tosi kovia jengejä siis, eli meil on aika iso haaste edessä. Toivottavasti NCAA:lta tulee positiivinen päätös ennen sitä ja pääsisin ainaski matkustamaan mukaan, aika kova paikka olis joutua mun eka peli pelaamaan Miamia vastaan mut se olis todellaki huikee kokemus ja tilaisuus mist pitää nauttia ja taistella parhaansa mukaan! Sormet ristiin et NCAA:lta tulee pian positiivinen päätös mun peliluvasta!


Eilen oli mun kuukauden lempipäivä, eli kuukauden eka päivä! Aina kuukauden eka päivä tarkottaa et saan avata uuden kansion muistitikulla minkä mun maailman parhaimmat ystävät anto mulle läksiäislahjaks ja sielt paljastuu aina huikeimpii mahdollisii videoita, kuvia, muistoja ja vierailevien tähtien terveisiä. En voi tajuu miten nää mahtavat ihmiset on voinu ajatella tätä kaikkee ja toteuttanu kaiken niin täydellisesti, vaiks oon muutaman tuhannen kilometrin päässä nii ne saa mut nauramaan ihan ku aina ennenki. Joskus ehkä vähän itkemäänki, mut osittain onnenkyyneleitä ku en vois olla löytäny parempii kavereita, oon niin ilonen. Ootte HUIKEIT muijii!!!!! On mul täälläki tosi hyviä kavereita, mut silti älytön ikävä kaikkia siellä... Aika on menny nii hurjan nopeesti tääl, et kohta oonki jo kotona ja nään taas kaikki ihanat ihmiset, siihen asti nautin täällä olosta niinku tähän asti! 

Ja mikäs nauttiessa ku on mm. tälläsia maisemia...




Ja tällästen mahtavien kavereiden seurassa... 

(Jep, pari kertaa on jopa joutunu laittaa pitkät housut jalkaan...Hrrr)

Nyt lähden kannustamaan futisjengiä voittoon ja konferenssiturnaukseen, näkemiin ja kuulemiin!
Taru