Täällä taas, ja menihän siinä taas se kuukausi ennen kun sain aikaseks palattua bloggailun maailmaan. 2 viikkoa kauden alkuun, ihan älyttömän nopeesti menee aika!! Mahtavaaa, en malta odottaa et päästään näkee tän hullun treenaamisen tulos ja tavottelemaan konferenssin mestaruutta! Eka kunnon treenimatsi nyt viikonloppuna jää multa kyl kokonaan näkemättäkin, ku ei NCAA:lta oo vielä kuulunu lopullista päätöstä mun pelikelposuudesta ja en saa edes matkustaa joukkueen kanssa ennen sitä... Raivostuttavaa odotella ja joutuu jäämään tänne!! Muuten kaikki on ihan jees, nyt on alkanu arki rullaamaan ja päivärytmi tullu tutuks, ilman turhan paljon vapaa-aikaa, ja jos joskus harvoin päivän aikana oliski pienenpieni hetki hengähtää, nii se kuluu unten mailla! Pre-season on takana ja kunnon treenit alkanu koko joukkueen kans, niinku viime postauksessa sanoin. Aika eri meininki treeneissä mihin oon tottunu Nunnavuoren palloiluhallissa, ensinnäki treenit kestää tuplasti yhtä kauan! Pelin fyysisyys on ollu mulle itelleni tosi iso, ja hankala, muutos koska itehän en tunnetusti olemattomien lihasteni kanssa oo kaikkein fyysisin pelaaja ja lentelen pitkin lattioita. Mut eiköhän triplaantuneen punttimäärän kanssa jonkun ajan kuluttua munki käsiin ja jalkoihin ala ilmestymään lihaksia ja on vaa alettava uskaltaa pelata kovemmin koska pelityyli vaan on sellanen. Muuten oon pärjänny ihan hyvin ja tykkään tosi paljon treeneistä, vitsit et koris vaan on huikee laji!!
 |
Ekat viralliset treenit collegessa!
|
 |
| Home of the Ospreys |
Koulu on tylsää, mut menee ihan mukavasti sielläki. Mitäpä siitä nyt enempää höpöttelemään ja tylsistyttämään muitakin, sen verran vaan sanon että yleisesti ottaen must tuntuu et yliopisto-opiskelu on tääl aika paljon helpompaa kun Suomessa, näit opintoja vois ehkä verrata lukioon siellä. Paitsi ettei Aurajoen lukios ainakaan ollu mahdollista opiskella tähtitiedettä sun muita kummallisuuksia...?! Mut muuten kaikki kouluun liittyvä toiminta on aika erilaista, ja esimerkiks kaikkii erilaisii kerhoja ja klubeja löytyy älytön määrä erilaisia. Kuulin esimerkiks huispauskerhosta? Huispauksesta puheen ollen, oltiin viime viikonloppuna vapaaehtoistyöntekijöinä Halloween-tapahtumassa vammasille lapsiperheille ja se oli aika hieno tapahtuma. Olin ite Harry Potter-alueella, seisoin kolme tuntii ovensuussa tekopöllö kädellä ja kysyin haluisko lapset silittää sitä pöllöä, ei ehkä kuulosta kovin hauskalta mut ne innostuneet ilmeet ja leveet hymyt niiden lasten kasvoilla teki siitä sen arvosta! Oli aika rankkaaki nähdä jotain tosi vaikeestivammasia lapsia ja tälläset kokemukset vaan muistuttaa miten hyvin itellä asiat on, vaiks olis paikat kuinka jumissa tai miten älytön koti-ikävä on tai mikä ikinä millonki harmittaa. Pitää osata iloita pienistä asioista, niinku tekopöllön silittämisestä ja olla kiitollinen siitä mitä on! Aamen. Ja ennen ku menee liian syvälliseks nii lopetan tälläsen höpöttämisen ja vaihdan aihetta!
 |
| Koko jengi koossa! |
Hämäsin, enpä vaihdakaan aihetta, vaan meen nukkumaan ja jätän tän blogipostauksen tälläseks tylsäks sekasorroks ja lisään vaan loppuun pari sekalaista kuvaa! Ja linkin jos joku haluis vaikkapa jostain syystä käydä tsekkaa tälläsen hölmön videohaastattelun ja naureskella mun aksentille josta toivon pääseväni eroon
http://www.youtube.com/watch?v=z_QSG3ps4dA
 |
| Coach White ja Chandler |
 |
| Alumni Day vanhojen pelaajien kanssa |
Hyvää yötä ja huomenta, palaan uuden, paremman postauksen kanssa alle kuukauden sisällä!
Taru
