End of 1st semester!

Loma loma loma!!! Ai että miten ihana sana. Ja ai että miten ihanaa ku ei oo mitään koulujuttuja enää tehtävänä ja mm. voi kattoo Netflixii hyväl omaltunnolla ilman et tarvis miettii et pitäis tehdä parhaillaan jotain aivan muuta... Kokeet meni hyvin ja jollen nyt aivan täysin mokannu missään aineessa nii pitäis olla 4.0 keskiarvo eli paras mahdolline, uuwhiiii! Nyt on koko kampus ihan tyhjä, paitsi jotain urheilijoita ja on tosi outoo olla täällä. Mut vaiks Emilyki on nyt lähteny kotiin, nii onneks sain muutamaks päiväks uuden huonekaverin ku ihana Ansku tuli kyläilee Suomesta! :) Kaikenlaisist vastoinkäymisist mitä Anskun vierailun aikana nyt on ollu nii, on kuitenki ollu ihanaa hengailla Anskun kanssa ja puhuu suomee (vaiks aluks sekään ei ihan sujunu ilman ongelmia...). Ja ylihuomenna tulee lisää vieraita ku perhe tulee tänne, äääää nii täydellistä, en voi kuvailla miten innoissani oon ja miten paljon oon odottanu tätä! Alotin päivien laskemisen ku oli 55 päivää jäljellä ja en voi käsittää mihin ne kaikki päivät on kadonnu... Mut paras joululahja on niiden näkeminen ja joulun viettäminen yhdessä<3

Anskun vierailun aikasista vastoinkäymisistä kerrottakoon vaiks tän päivän tarina. Mun avain ei toimi ja jouduttiin jättämään mun huoneen ovi auki treenien, syömisen ja ruokaostosten ajaks ja ku tultiin takasin, löydettiin kuitenki ittemme lukitun oven takaa huonetarkastajien jäljiltä. Noh, kun ei tiedetty mitä pitäis tehdä nii jätettiin ruokaostokset oven ulkopuolelle odottaa ja lähdettiin kiertää kampusta ja päätettiin ottaa taksi leffateatteriin, kunnes mun coachit vastais ja auttais mua et mitä pitäis tehdä. Googlen mukaan San Marcon leffateatteri on 2 mailin päässä, mut se "2mailin" matka oliki lopulta vähän pidempi ja makso meille 35 dollaria. Jep, yhteen suuntaan. Ku oltiin ajettu oikee kunnon ghettoalueitten läpi ja maksettu se 35 dollaria ja alettiin ihmettelee et mihi me oikee ollaan tultu, huomattiin et oltiin ehkä söpöimmän pienen vanhanaikasen leffateatterin edessä, ehkä söpöimmäs pienessä kaupungissa ja ajateltiin et ei tää ehkä ookaa nii huono juttu. Katottiin leffa, käveltiin vähän ympäriinsä, juotiin hyvät kahvit ja nautittiin olostamme ennen ku soitettiin taksi takasin kampukselle. Kun saatiin joku avaamaan meille ovi mun huoneeseen, huomattiin et joku oli ilmeisesti kokenu ittensä nälkäisemmäks ku me ja vieny ruokaostokset parempaan osotteeseen meijän oven ulkopuolelta. Toivottavasti se ilkeä pikku roisto saa mahansa kipeeks ku syö meijän jogurtit suihinsa, murr!! Avaimen toimimattomuus koitu siis kalliiks meijän lompakoille, mut oli hauska pikku seikkailu ja löydettiin uus ihana paikka mihin ei ehkä oltais muuten koskaan päädytty:)

Se siitä reissusta, ja koriskuulumisia tähän väliin. Täl hetkellä meijän joukkueen record on 2-6 ja ollaan hävitty muutama peli ku olis pitäny voittaa eikä olla kovin tyytyväisiä täl hetkellä... Huomenna ollaan taas ison haasteen edessä ku pelataan Florida State Universityä vastaan jotka on rankattu 25. koko maassa, eli saadaan taistella oikeen kunnolla et saadaan hyvä peli aikaseks. Mut ikinä ei tiiä mitä tapahtuu ja enne ku loppusummeri soi nii ei voi ilmottaa voittajaa! Huomisen pelin jälkee onki enää ens viikonlopun turnaus kotona ja sit alkaa konferenssipelit joulun jälkeen ja niil peleillä vasta on oikeesti merkitystä. Itelläni motivaatio ei oo laskenu tippaakaan vaiks en kentälle pääsekään ja nautin pelkästä treenaamisestaki ihan älyttömästi! Tosi nopeesti menny nää neljä kuukautta täällä ja ehkä loppuvuosiki menee ja sit onki jo ens vuosi ja ens kausi ja munki mahdollisuus laittaa peliasu päälle ja näyttää mitä tän vuoden aikana oon oppinu! Äh, en vaa jaksa odottaa enää!!!!

Enpä oo viime aikoin ottanu kauheesti kuvia mut laitettakoon tähän loppuun jotain random kuvia viime viikoilta!

Florida on iha mukava paikka näin joulukuussaki...

Carolinen, Emilyn ja Denan kanssa Gainesvillessä

Tuskin saan aikaseks kirjotettua ennen joulua, ja vaiks ei tunnukaan et joulu on 2 viikon päästä ku ei oo tarpeeks kylmä eikä lumesta tietookaa, ja on ehkä oudoin näky nähdä jouluvaloi palmuissa, niin hyvää joulua täältä ja nauttikaa kaikki ihanasta Suomen joulusta munki puolestani!

Terkuin Taru

What doesn't kill you makes a fighter

3 virallista peliä nyt takana, niistä 1 voitto! 3 virallista peliä nyt takana, mihin en oo voinu laittaa peliasuu päälle. 2 virallista peliä nyt takana mihin en voinu edes matkustaa mukana. Eli NCAA:lta tuli päätös mun peli- ja matkustusluvasta ja kuten tosta nyt arvata saattaa, se oli EI. Koko kaudelle. Öalsdkjföakhsdlkjhihösadkfjlas!!! Siltä must tuntu kun coach kerto mulle viime torstaina. Harmittaa ihan älyttömästi ja hetken aikaa olin iha maassa, mut sit päätin et vaiks olisin vihanen tai surullinen tai mitä ikinä, se ei nyt muuta mitään, ei auta mua, eikä mun joukkuetta eikä siis kannata. Niinku Kelly Clarksonin biisin sanat sanoo nii kaikesta selvitään ja vaiks on varmasti pitkä ja rankka kausi edessä nii yritän nyt hyväksyy ajatuksen et tää vuosi on pelkkää treeniä, ja aion treenata älyttömän kovaa, tehdä mun joukkuekavereista ja itestäni parempia treeneissä ja kannustaa täysillä kotipeleissä, ja ens vuonna olla valmis menemään kentälle to KICK ASS!!!

Anyway, viime viikonloppuna oli siis pelit Miamia ja Floridaa vastaan. Miamissa tuli aika kovaa kyytiä, eikä meil heitot osunu ollenkaan ja lopputuloksena 40 pisteen häviö... Sunnuntain matsissa Floridaa vastaa kuitenki oli iha erilaine asenne, edelline peli oli unohdettu ja meijän joukkue lähti taistelemaan. Alussa annettiin etumatkaa 10-0 mut loppupeli pelattiin tasasesti ja loppujen lopuks hävittiin 11 pistettä. Se oli tosi hyvä peli meiltä ja hyvä suoritus et jäi noin vähän eroo ku Florida on aika pal isompi ja kovempi koulu ku me, tietty jäi harmittamaan ku hävittiin, voitto olis ollu jotain tosi huikeeta! Aika huikee juttu oli kans ku meijän miesten joukkue pelas kans Floridassa Floridaa vastaan, ja hävis vaan 8 pistettä! Floridan ranking miehissä on 10. ja meijän miesten on 200. jotain, nii se oli supersuperhyvä peli meijän koululta ja tääl kaikki on hehkuttanu sitä ja on iha innoissaan! Torstaina meil oli eka virallinen kotipeli (minkä mäki siis näin paikan päältä ja sain istua penkillä), pelattiin Edward Watersia vastaan ja se oli elementary school day eli katsomossa oli 2000 koululaista. Voitettiin 20 pistettä, vaiks olis pitäny voittaa tuplasti enemmän mut eka kotivoitto kuitenki ja siitä voidaa olla ilosia! Mikä kuitenki tekee viel ilosemmaks, oli ne pienet koululaiset jotka sai aikaan iha älyttömän metelin ja niitten kannustus oli iha uskomatonta! Oli iha mahtavaa nähdä miten innostuneita ne oli ja oli nii täysillä mukana siin pelissä! Ja pelin jälkeen vaiks mä en edes pelannu eikä mul ollu peliasuu päällä nii ne hymyt, halit ja femmat mitkä mäki sain nii sai kyl leveen hymyn omilleki kasvoille! :) 

(Jos joku haluu tsekkailla miten meijän pelit menee tai muuten vaan käydä tsekkaamassa nii täs on linkki meijän jengin nettisivulle mist löytyy juttuja peleistä sun muuta hauskaa! http://www.unfospreys.com/index.aspx?path=wbball&tab=basketball2 )

Pari peleihin liittyvää kummallista, tai ainaki erilaista ku kotona, juttuu voisin vaiks mainita. Tääl uskonto on aika erilaises asemas ku Suomessa ja yks esimerkki siit on et rukoillaan koko jengi yhdes treenien alussa ja ennen pelejä. Aluks oli aika kummallista mut se ei vieny kauaa aikaa tottuu, silti vähän huvittaa ajatus et ennen Riennon pelejä viime kaudella oltais kaikki yhteen ääneen lausuttu Isä Meidän-rukous... Kansallislaulu aina pelien alussa on kans jotain mitä ei Suomessa koskaan tapahdu, mut se on aika siisti tapa mun mielest! Yks jännä juttu on et pelien jälkeen meil tarjotaan postgame ruoka. Tai se ei sinänsä oo jännä juttu, vaan tosi hyvä tietenki, mut nyt ainaki kolme kertaa se on ollu pizzaa?? Se ei ehkä olis ekana mieleentuleva palauttava terveellinen ruoka... Hah. Tietenki yks iso ero pelien välillä Suomes ja tääl on erilaiset säännöt. Esimerkiks peliaika on 2x20min ja aina neljän minuutin välein on media-aikalisä, vapaaheittosäännöt on kans aika erilaiset yliopistokoriksessa. Ketään ei kiinnosta nää höpötykset kylläkää nii lopetanki tähän ennen ku pääsen yhtää pitemmälle!

Nyt ku en pääse mukaan pelimatkoille nii täytyy keksii kaikkee muuta tekemistä niiks ajoiks ku muu joukkue on poissa. Oon ilonen et mul on nii huikee huonekaveri ja en asu kenenkää mun joukkuelaisen kanssa, koska sit olis viel superpaljon tylsempää aina jäädä yksin tänne pelimatkojen ajaks. Treenaaminen yksin muun joukkueen ollessa poissa on tietty tylsää mut onneks meil on nii mahtava upouus Wellness Center mis kelpaaki treenata: 

(Aika huono kuva, näkyy vaa pieni osa treenausalueest mut ehkä siit saa jonkulaise käsityksen kuitenki...!)

Eipä tääl mitään kovin kummallista ja normaalist arjesta poikkeevaa oo tapahtunu viime aikoina, kouluu pari hassuu viikkoo jäljellä ja loppukokeet edes joulukuun alussa. Koulus pärjään hyvin kaikil kursseilla ja ollu aika rentoo viime viikkoina. Keväästä mul tulee superpaljon hankalampi ja pitää oikeesti opiskellaki, mul on biologiaa, tilastomatikkaa, enkkuu ja sex, race and class-kurssi. Mut se on vast keväällä, nyt yritän saada hyvät arvosanat näist syksyn kursseista ja jos pidän samat arvosanat ku mul nyt on, nii sit ei tarvi mennä study halliin enää nii paljon, eli siihen tähtään! 

Vapaa-ajal ollaan käyty ulkona syömäs, shoppailemassa, paris bileissä ja sun muuta kaikkee mitä collegeopiskelijat nyt tekee. Eilen mentiin kattomaan lätkämatsii Jacksonville Legends vs. NHL Legends, mis oli jotain vanhoi pelaajii ja oli ihan hauska ja vähän erilaine perjantai-ilta ku en Suomessakaa oikeestaa koskaa käy lätkämatseissa!

Pahoittelut huonolaatusista kuvista...! Nyt on mun nukkuma-aika, näkemiin ja kuulemiin taas, ikävä kaikkia rakkaita!

Taru

Happy Halloween!

Kurpitsojen kaivertamista, halloween-herkkujen leipomista, kauhuleffoja, naamiaisasuja, koristeluja, zombie-juoksu ja halloween-bileitä. Kaikkee tällästä on ollu käynnissä kampuksel halloween-viikolla. Ja kaikkee tällästä oon joutunu missaamaan kaiken kiireen takia. Mut sitä en oo voinu missata et miten pal isompi juttu halloween on tääl ku siellä kotona. Trick or treating on kans jääny tekemättä, mut oon kuitenki saanu paljon halloween-karkkei jee, Emilyn mahtavalta äitiltä ja coach Milleriltä! Ei pääse vahingossakaa laihtumaan... haha! varsinki ku kaikki ruoka ylipäätään tääl on terveellisintä mahdollisinta ja ku kotoaki tullu jo paris paketissa suklaata ja salmiakkia, kiitos! (Eikä salmiakki maistu kellekään muulle täällä yllätysyllätys nii jää enemmän mulle itelleni hehe)

GAMETIME! Ekat pelit saatu pelattua alta pois vaiks kausi virallisesti alkaaki vast ens viikolla. Viime lauantaina oli treenimatsi parin tunnin matkan päässä, mihin en saanu mennä ees mukaan kattomaan ku ei vielä olla saatu lopullista päätöstä NCAA:lta buu! Mut siit pelistä tuli 15p häviö ja jäi paljon parannettavaa. Tänään oli eka peli kotisalissa, ja eka VOITTO! Se oli exhibition game mis tavallaan näyttäydyttiin siis kotiyleisölle ja jengi mitä vastaan pelattii oli aika huono, voitettiin 30pistettä mut olis pitäny voittaa paljon enemmänki... Ite istuin penkillä siviilit päällä ja ei vitsit miten raivostuttavaa vaan istua ja kattoa ilman et ite voi mennä kentälle!! Ens viikolla pelataan Miamia ja University of Floridaa vastaan, jotka on tosi isoja 1.divarin kouluja ja tosi kovia jengejä siis, eli meil on aika iso haaste edessä. Toivottavasti NCAA:lta tulee positiivinen päätös ennen sitä ja pääsisin ainaski matkustamaan mukaan, aika kova paikka olis joutua mun eka peli pelaamaan Miamia vastaan mut se olis todellaki huikee kokemus ja tilaisuus mist pitää nauttia ja taistella parhaansa mukaan! Sormet ristiin et NCAA:lta tulee pian positiivinen päätös mun peliluvasta!

Eilen oli mun kuukauden lempipäivä, eli kuukauden eka päivä! Aina kuukauden eka päivä tarkottaa et saan avata uuden kansion muistitikulla minkä mun maailman parhaimmat ystävät anto mulle läksiäislahjaks ja sielt paljastuu aina huikeimpii mahdollisii videoita, kuvia, muistoja ja vierailevien tähtien terveisiä. En voi tajuu miten nää mahtavat ihmiset on voinu ajatella tätä kaikkee ja toteuttanu kaiken niin täydellisesti, vaiks oon muutaman tuhannen kilometrin päässä nii ne saa mut nauramaan ihan ku aina ennenki. Joskus ehkä vähän itkemäänki, mut osittain onnenkyyneleitä ku en vois olla löytäny parempii kavereita, oon niin ilonen. Ootte HUIKEIT muijii!!!!! On mul täälläki tosi hyviä kavereita, mut silti älytön ikävä kaikkia siellä... Aika on menny nii hurjan nopeesti tääl, et kohta oonki jo kotona ja nään taas kaikki ihanat ihmiset, siihen asti nautin täällä olosta niinku tähän asti! 

Ja mikäs nauttiessa ku on mm. tälläsia maisemia...

Ja tällästen mahtavien kavereiden seurassa... 

(Jep, pari kertaa on jopa joutunu laittaa pitkät housut jalkaan...Hrrr)

Nyt lähden kannustamaan futisjengiä voittoon ja konferenssiturnaukseen, näkemiin ja kuulemiin!

Taru

2 weeks til the season starts!

Täällä taas, ja menihän siinä taas se kuukausi ennen kun sain aikaseks palattua bloggailun maailmaan. 2 viikkoa kauden alkuun, ihan älyttömän nopeesti menee aika!! Mahtavaaa, en malta odottaa et päästään näkee tän hullun treenaamisen tulos ja tavottelemaan konferenssin mestaruutta! Eka kunnon treenimatsi nyt viikonloppuna jää multa kyl kokonaan näkemättäkin, ku ei NCAA:lta oo vielä kuulunu lopullista päätöstä mun pelikelposuudesta ja en saa edes matkustaa joukkueen kanssa ennen sitä... Raivostuttavaa odotella ja joutuu jäämään tänne!! Muuten kaikki on ihan jees, nyt on alkanu arki rullaamaan ja päivärytmi tullu tutuks, ilman turhan paljon vapaa-aikaa, ja jos joskus harvoin päivän aikana oliski pienenpieni hetki hengähtää, nii se kuluu unten mailla! Pre-season on takana ja kunnon treenit alkanu koko joukkueen kans, niinku viime postauksessa sanoin. Aika eri meininki treeneissä mihin oon tottunu Nunnavuoren palloiluhallissa, ensinnäki treenit kestää tuplasti yhtä kauan! Pelin fyysisyys on ollu mulle itelleni tosi iso, ja hankala, muutos koska itehän en tunnetusti olemattomien lihasteni kanssa oo kaikkein fyysisin pelaaja ja lentelen pitkin lattioita. Mut eiköhän triplaantuneen punttimäärän kanssa jonkun ajan kuluttua munki käsiin ja jalkoihin ala ilmestymään lihaksia ja on vaa alettava uskaltaa pelata kovemmin koska pelityyli vaan on sellanen. Muuten oon pärjänny ihan hyvin ja tykkään tosi paljon treeneistä, vitsit et koris vaan on huikee laji!! 

Ekat viralliset treenit collegessa!

Home of the Ospreys

Koulu on tylsää, mut menee ihan mukavasti sielläki. Mitäpä siitä nyt enempää höpöttelemään ja tylsistyttämään muitakin, sen verran vaan sanon että yleisesti ottaen must tuntuu et yliopisto-opiskelu on tääl aika paljon helpompaa kun Suomessa, näit opintoja vois ehkä verrata lukioon siellä. Paitsi ettei Aurajoen lukios ainakaan ollu mahdollista opiskella tähtitiedettä sun muita kummallisuuksia...?! Mut muuten kaikki kouluun liittyvä toiminta on aika erilaista, ja esimerkiks kaikkii erilaisii kerhoja ja klubeja löytyy älytön määrä erilaisia. Kuulin esimerkiks huispauskerhosta? Huispauksesta puheen ollen, oltiin viime viikonloppuna vapaaehtoistyöntekijöinä Halloween-tapahtumassa vammasille lapsiperheille ja se oli aika hieno tapahtuma. Olin ite Harry Potter-alueella, seisoin kolme tuntii ovensuussa tekopöllö kädellä ja kysyin haluisko lapset silittää sitä pöllöä, ei ehkä kuulosta kovin hauskalta mut ne innostuneet ilmeet ja leveet hymyt niiden lasten kasvoilla teki siitä sen arvosta! Oli aika rankkaaki nähdä jotain tosi vaikeestivammasia lapsia ja tälläset kokemukset vaan muistuttaa miten hyvin itellä asiat on, vaiks olis paikat kuinka jumissa tai miten älytön koti-ikävä on tai mikä ikinä millonki harmittaa. Pitää osata iloita pienistä asioista, niinku tekopöllön silittämisestä ja olla kiitollinen siitä mitä on! Aamen. Ja ennen ku menee liian syvälliseks nii lopetan tälläsen höpöttämisen ja vaihdan aihetta!

Koko jengi koossa!

Hämäsin, enpä vaihdakaan aihetta, vaan meen nukkumaan ja jätän tän blogipostauksen tälläseks tylsäks sekasorroks ja lisään vaan loppuun pari sekalaista kuvaa! Ja linkin jos joku haluis vaikkapa jostain syystä käydä tsekkaa tälläsen hölmön videohaastattelun ja naureskella mun aksentille josta toivon pääseväni eroon http://www.youtube.com/watch?v=z_QSG3ps4dA

Coach White ja Chandler

Alumni Day vanhojen pelaajien kanssa

Hyvää yötä ja huomenta, palaan uuden, paremman postauksen kanssa alle kuukauden sisällä!

Taru

I'm alive!

Hengissä ollaan, vaiks tänne blogiin en oo kuulumisia ehtiny ollenkaan päivittääkään! Ja kaikki on edelleen vaan niiiiin hyvin, tunnen olevani oikeessa paikassa! :)

Syy blogin hiljasuuteen on aivan älytön kiirekiirekiire koko ajan. Yritän kuitenki saada aikaseks postailtuu kuulumisii vähän useemmin ku kuukauden välein haha.. Viime postauksessa sanoin et mukava tällänen löysä lukujärjestys, nii huhuhh ku väärässä olinkaa... Totta siltä osin et koulussa en istu tunneilla kovin paljo, mut muuten aika pitkälti päivät menee juostessa treenien, ruokalan, koulun, ruokalan, treenien, ruokalan ja pakollisen study hallin välillä enkä kovin montaa hetkee ehdi viettää tääl huoneessa. Kyllähän mä sen tiesin et meininki muuttuu vähä viime vuoden välivuoden löysäilyyn verrattuna, ja ihan hyvin oon pärjännyki mitä nyt muutaman kerran ollu vaa nii väsyny et tullu vähä uni auditorion pehmeissä tuoleissa musiikin tunneilla kun kuunnellaan Bachin sinfonioita ja muuta mukavaa.

Yli kuukaus jo kulunu ku lähdin täl seikkailulle ja nyt alkaaki jo tuntumaan arjelta ku kaikki on tullu tutummaks eikä kaikki oo enää nii uutta. Aamuherätykset kuuden aikaa ei myöskää tunnu enää nii vaikeilta, eikä oo kovin vaikee tykätä enemmän juoksutreeneistä klo 7 aamulla ku iltapäivän kuumuudessa.

Auringonnousu stadionilla ennen treenien alkuu

Onneks ei olla iltapäivisin oltukaan ulkona montaa kertaa, nyt preseasonin aikana meil on iltapäivisin ollu 4 hengen ryhmissä puolen tunnin koristreenejä. Jep, puol tuntii kuulostaa ihan naurettavan lyhyiltä ja löysiltä treeneiltä, mut ei, kyl niissäki ehtii helposti tulemaan älytön hiki ja väsy. NCAA:n kummallisten sääntöjen mukaan ollaan saatu treenata vaan 8 tuntii viikossa, ja niist 2 tuntia saa olla pallon kanssa pienissä ryhmissä, mut ens viikolla ku alkaa viralliset treenit koko joukkueen kaa saadaan treenata 20 tuntii viikossa ja siit saa olla koripalloo nii paljon ku coachit vaa haluaa. Eli sit vast älytön kiire onki ku iltapäivisin treeneihin menee 3 tuntii eikä se 30min. Plus punttitreenit ja juoksutreenit aamusin. Iik, vähä jännittääki kunnon treenien alku mut en malta odottaa, huikeet päästä treenaamaan koko joukkue yhdes vihdoinki! Vieläkään ei oo ihan varmuutta et saanko pelata täl kaudella, vai onks mulla redshirt-vuosi edessä. NCAA siis päätti et mun vaihtovuoden takii myöhästyneen valmistumisen ja viime kaudel SM-sarjas pelaamisen takii en sais pelata, mut coachit teki vetoomuksen NCAA:lle ja nyt odotetaan lopullista päätöstä, nii inhottavaa tää odottaminen... !

Melkeen koko joukkue, 5 puuttuu!

Kaikki 5 freshmania, Flo, mä, Janea, Amber ja Bailey

Ei olla oikeestaa ollenkaa hengailtu joukkueen kans, mikä on aika kummallista ku Suomes tuli vaa kateltuu samoi naamoi koko ajan treenien ulkopuolellaki, iha terveellistä nyt päästä niistäki vähä kauemmas hetkeks. Ei vaa, hirmune ikävä mun hullui ja huikeit korismuiduja! Nää on iha hyvän olosii tyyppei kans tietenki, mut aika korkee rima ylitettävänä...

Pari parasta korismuiduu täällä, Paulina ja Flo

Nunnavuoren pukukoppei kuitenkaa ei oo viel tullu ikävä...

Koriksesta taas lisää seuraavas postauksessa, vaiks kauhee kiire onki nii on mul jotain elämää koriksen ulkopuolellaki. Emilystä on varmaan tullu mun paras kaveri täällä, oon niin onnellinen et ollaan huonekavereita ja tullaan iha älyttömän hyvi toimeen ja meil on nii hauskaa keskenämme! Unohdan aina et oon 3 vuotta vanhempi, mut mitäpä se haittaa loppujen lopuks, oon varmaa sen verran lapsellinen, niinku rakas äitini sanoi, et ei tosiaan oo mikää ongelma!

Yleensä oon koko ajan vaa korisvaatteissa, mut pari kertaa joutunu panostaaki ku viikonloppusin lähteny ihmisten ilmoille. 

 Emilyn ja muiden kamujen kans mentii tos pari viikonloppuu sit Downtown Jacksonvilleen syömään ja ilmaiskonserttiin kuuntelee paikallisii bändejä, se oli hyvä perjantai-
ilta! Muuten viikonloppusin ollaan käyty mm. shoppailemas, rannalla, uima-altaalla, paris bileissä, ulkona syömässä ja muuten vaan hengailtu.

Emily ja Lauren

Suomes kuulemma tuli jo ensilumi, täälläki alkaa jo vähä viilenemään. Tänää on vaan 25 astetta, ku muuten tähä asti on melkeen koko ajan ollu yli 30 astetta, hrrr... Pitkii housui en oo kertaakaan laittanu jalkaan, koko ajan sortsit jalassa, ihanaaaa! Toivottavasti tänä viikonloppuna aurinko paistaa ja pääsisin rannalle koska kuten kuvista näkyy en oo kauheesti rusketusta kuitenkaa ehtiny hankkii vielä...

Aurinkoisii terkkuja täältä, ikävä kaikkia rakkaita siellä!

Taru

Time flies by

MOIMOImoi! Täällä ollaan, oltu jo puoltoist viikkoa, ja kaikki on paremmin ku hyvin! Nii pal
ollu tekemistä etten oo saanu ees blogii alotettuu aikasemmin, nyt kolmen vapaapäivän aikana on sillekin aikaa. Viikonlopun lisäks huomen on viel vapaapäivä koulusta ja treeneistä, koska on Labor Day. Oivoi mistäs sitä alottais kertomaan kuulumisia... Loogisesti ehkäpä vaiks ihan reissun alusta!

Lennot meni yllättävän nopeesti, parempi leffavalikoima ku viimeks ku lensin Jenkkeihin ku tuli vaan Hannah Montana uudestaan ja uudestaan.. Ruokaki oli iha jees, ja kiva chileläinen poitsu vieruskaverina ei myöskää haitannu 9 tunnin lennolla Lontoosta Miamiin! Jacksonvillessä oli Coach Tappmeyer ja Coach Miller vastassa, ja kuuma Floridan ilma huhh... Englantilainen Flo tuli kans torstai-iltana, ja tultii yhdessä mun ja Emilyn huoneeseen yöks. Mun huonekaveri Emily Davanzo on meijän koulun beachlentisjengissä ja iha supermukava, se on 3 vuotta mua nuorempi mut tullaan tositosi hyvin toimeen ja ollaa hengailtu paljon yhdessä:)

Emily

Eka viikonloppu oli jo täynnä ohjelmaa, tänne tuli tutustumaan ja leirille 85 high school tyttöö, jotka haluis päästä tänne kouluun ja pelaamaan ja meijän piti kiertää kampusta niitten kans ja auttaa treenien vetämisessä. Sillon viimeistään tajusin et miten onnellinen ja kiitollinen voin olla täst mahdollisuudesta, ku on niiiiiiin paljon ihmisii jotka haluis olla mun tilalla ja täällä mä nyt oon, iha uskomatonta enkä vieläkää ymmärrä iha täysin! Oon niin onnellinen et hymyilen vaa iha hölmönä koko ajan!! Ja ku kävelen ympäriinsä tääl upeel kampuksella nii ei helposti lähde hymy pois kasvoilta, varsinkaa ku nään pesukarhuja tai kilpikonnii tuijottamas mua takasin! (Kuulemma tääl on joskus näkyny alligaattoreitaki, voi olla et sillo ei hymyilyttäis enää nii paljon..)

Täs jotain kuvii kampukselta koulumatkan ja treenimatkan varrelta!

Maanantain alko arki, treenit ja koulu. Aamusin on puntti tai conditioning yleensä 7 tai 7.30 ja viime viikol pelattiin iltapäivisin pari tuntii keskenämme, täl viikolla aletaan treenaa 4 hengen porukois kun ei saada viel koko joukkueen kaa treenata NCAA:n sääntöjen mukaan. Treenit on aika rankkoi ja ei voi yhtää laiskotella tai kaikki joutuu tehdä uudestaan, mut emmä sitä tänne tullu tekemäänkää vaa treenaamaan kovaa ja tulemaan paremmaks urheilijaks! Päästiin aika hyvin Flon kans heti mukaan ja pärjättii eka viikko hyvin, siihen nähden et kaikki muut on ollu kesäkoulussa ja treenannu samal taval yhdessä 6 viikkoo. Kaikki tytöt jengis on tosi kivan tuntusii, meit on 15 (oon ainoo blondi hehe) ja valmentajat on aiva huippuja! Flon kans ollaan paljo hengailtu yhdes, ja liettualainen Paulina on kans tullu jo yhdeks parhaist kavereist täällä:) 

Flo

Koulus mul on matikkaa, enkkuu ja Enjoyment of Music-niminen kurssi, mis opiskellaan klassista musiikkia.... Miten ne tiesiki just mikä se mun juttu on ja käski mun ilmottautuu tälle kurssille, ihanaa...! NOT. Mul on myös verkkokurssina Nutrition, oon ajatellu ottaa pääaineeks Nutrition&Dietetics itseasias, vaiks ei sitä viel parii vuoteen tarviikaa päättää. Kouluu ylipäätään mul ei oo hirveesti, maanantaisin ja keskiviikkosin 10-10.50 ja 12-1.15, tiistaisin ja torstaisin 9.25-10.40 ja perjantaisin 10-10.50, välivuoden jälkee aika jees tälläne löysä lukujärjestys ku muutenki nii kummallista istuu taas koulun penkillä!

Nyt parin vapaapäivän aikana ollaan ehditty chillailla yhden asuntolan altaalla ja kokeiltu surffausta beachilla (miten ketään voi ikinä seistä sellasen laudan pääl ja pysyy pystyssä, mul oli hankaluuksii päästä istumaanki..!??). Mut ei vitsit Florida on kyl upee paikka, nää rannat on ihanii ja en valita kuumuudesta, vaiks aamutreeneissäki ulkona klo 7 tulee hiki ennen ku treenit ehtii ees alkaa.. ! Ihmiset tääl on aivan ihanii myös, kaikki on nii ystävällisii ja tulee vaa juttelemaan ja on nii helppo tutustuu uusiin ihmisii ja saada kavereita, rakastan sitä täs kulttuurissa! Aluks olin vähä hämmentyny, et mitä, jutteleeks nää tuntemattomat ihmiset mulle, mut nyt oon iteki päässy jo vähä samaan moodii ja omaks yllätyksekseni iteki alotan keskustelui sen kummemmin miettimättä! :)

Loppuun viel kuvii meijän asuntolast ja huoneest, tääl mä asun seuraavan vuoden ajan ja tervetuloa kyläilemään!

Annettakoon anteeks tän ekan tekstin älytön pituus, yritän pitää seuraavat kirjotukset lyhyempinä mut jos joku jakso lukee loppuun asti nii femmat sille!

Hyvää yötä täällä, ja huomenta Suomessa!

Taru